
Luonto
Maija Karala
Töpäkän ja persoonallisen peukaloisen voi näihin aikoihin tavata ryteikköisistä kuusikoista. Pienikin metsäpalanen voi sille riittää, kunhan tarjolla on sopivasti pusikkoa ja pari isoa kuusta. Se on paitsi veikeännäköinen, myös monella tapaa erikoinen laji Suomen linnustossa.
Ensiksikin se on koko peukaloisten heimonsa ainoa laji Suomessa. Tai oikeastaan koko Vanhassa maailmassa. Kaikki muut 76 peukaloislajia elävät Amerikan mantereella.
Peukaloinen muodostaa kolmistaan hippiäisen ja pyrstötiaisen kanssa Suomen lintujen höyhensarjan. Se on nokasta pyrstöön vain kymmensenttinen, eli varsin kirjaimellisesti miehen peukalon kokoinen. Lyhyt, pystyssä sojottava pyrstö korostaa entisestään linnun pienuutta.
Muiden miniatyyrilintujen tapaan peukaloinenkin on taidokas pesänrakentaja. Ehkä näin pienet linnut tarvitsevat erityisen lämpimän pesän suojakseen. Koiraspeukaloinen rakentaa pensaikkoon tai maassa lojuvaan oksaryteikköön pallomaisen pesän, jonka se huolellisesti pehmustaa sammalella.
Pesäntekoa voi päästä tarkkailemaan aivan läheltä, sillä peukaloinen on varsin peloton lintu. Paikka täytyy vain löytää, eikä se ole välttämättä aivan helppoa.
Koiras toistaa pesäntekourakan useita kertoja ja yrittää houkutella jokaiseen pesään naaraan. Hurmaustyön se tekee kirkkaalla, polveilevalla laululla. Laulu tulee pienen linnun kurkusta niin kovaa, korkealta ja nopeasti, että lintu tuntuu itsekin sotkeutuvan säveliinsä.
Vaikka peukaloinen vaikuttaa hauraalta ja hennolta, se on muuttuvassa maailmassa voittajien joukossa. Suomen peukaloiskanta on peräti kaksinkertaistunut sitten 1980-luvun. Kuusikkoa ja ryteikköä Suomessa lienee aina riittänyt, mutta peukaloiskantaa ovat kolhineet ankarat talvet.
Toisin kuin pienet hyönteissyöjälinnut yleensä, peukaloinen ei lennä Afrikkaan saakka, vaan muuttaa Keski-Eurooppaan. Ilmastonmuutoksen myötä Keski-Euroopan talvet ovat käyneet leudommiksi, ja peukaloisellehan se sopii.
Ehkä tulevaisuudessa peukaloisesta tulee Suomessakin osa puutarhan lintujen vakiokalustoa, kuten se paikoin etelämpänä Euroopassa jo on. Ainakin itse tapaisin sen mielelläni useammin.