Tunnustan; olen koukussa pullaan, sellaiseen itse tehtyyn, tuoreeseen, maukkaaseen ja tuoksuvaan. Tosin ahmin myös kotitekoisia kuivakakkuja. Ja pikkuleipiä. Ja piirakoita…
Jos haluatte tietää, kuka paikallisista kotileipureista tekee parhaimmat leipomukset, niin kysykää minulta; minä tiedän. Olen ollut jo muutaman vuoden torien kotileipureiden vakio-asiakas.
Pullavaihtoehdoista suosikkini on korvapuusti tai voisilmäpulla. Kuivakakuista olen syönyt kilokaupalla tiikerikakkua. Se on taivaallista; mehevää ja pehmeää.
Ja sitten leivosmaisista kuivakakuista toscakakku on ehdoton; sen päällä olevat kinuskiset mantelilastut miltei vievät kielen mennessään. En hyljeksi myöskään tummaa eli suklaakääretorttua. Pikkuleivistä ässät ovat herkullisia, mutta myös suklaiset kaurapikkuleivät maistuvat. Itse asiassa en ole ollenkaan kranttu leivonnaisten suhteen; mitä kräämisempi sen parempi.
Joka lauantai hain torilta viikonlopun annokseni. Kesällä iltatori sai tyydyttää himoni. Olen perinyt geenit, jotka suorastaan huutavat makeaa. Koko ikäni olen ollut perso makealle ja näin jälkikäteen ajatellen todennäköisesti olen elänyt vuosikymmeniä pelkällä sokerilla.
Nuorempana kiloni viisveisasivat makeasta ja vaaka näytti aina samoja lukemia, jos vaikka mutustelin kilon tiikerikakkua viikossa. Mutta kun tänä talvena alkoi näyttää siltä, että vaatteeni kutistuivat merkillisesti vaatehuoneessa, päätin ryhdistäytyä. Siis vahva ei pullalle ja kakuille. En mene torilla sinne päinkään, missä kotileipojat ovat, vannotin itselleni.
Joku dieettiohje evästi, että laske kymmeneen ja kysy sitten itseltäsi, että onko sinulla todella nälkä. Pah, tyhmää. En minä pullaa ja kakkuja mihinkään nälkääni syö, vaan tyydyttääkseni mielitekoni. Ne ovat vain niin hyviä, maistuvat ihanalle.
Onneksi olen aivan onneton leipuri. Pikkupullani ja sämpyläni toimivat paremmin verkonpainoina, joten niiden suhteen olen aikoja sitten suosiolla luovuttanut. Olen kyllä ihan kohtuullinen piirakoiden ja kakkujen tekijä, mutta kun tytöt ovat lähteneet maailmalle, niin pelkästään itselle en vaivaudu niitä tekemään, onneksi.
Onneksi, sillä tunnen suurta syyllisyyttä, kun paistan pinon plättyjä siis ohukaisia tai teen uuniin pannukakun. Toki onhan yhdelle ihmiselle ehkä liikaa uunipellillinen pannukakkua. Vai onko?
Eija Isotalo
Toimittaja