Kesäkuun alussa pidettiin Hämeenlinnassa valtakunnallisen Vihervuosi 2016 päätapahtuma. Juhlassa Hämeenlinnan kaupunki haastoi kaikki Suomen kunnat ja kaupungit mukaan kunnostamaan tai rakentamaan puisto itsenäisyyden juhlavuodeksi 2017.
– Kaikki sen tietävät: puisto päivässä pitää lääkärin loitolla. Joten me hämeenlinnalaiset haastamme teidät: Tehkää puisto! Yksi puisto vuodessa, vaikkapa itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi, voisi olla hyvä tahti. Haastamme teitä miettimään oman kaupunkinne viheralueita, rakentamaan puistoja sinnekin, minne ette niitä osanneet kuvitellakaan, Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio esitti.
– On isoja ja pieniä puistoja, arvokkaita tai riehakkaita puistoja, kaikille sopivia, historiallisia, uusia, aktiivisuuteen innostavia hyötypuistoja, rauhoittumisen lupaavia puistoja, ajatteluun rohkaisevia, kohtaamisiin kannustavia puistoja, tai sitten ihan vaan tavallisia puistoja, muistutti Rautio Vihervuoden juhlassa.
Mielestäni tämä haaste, johon olisi syytä tarttua. Hyvin suunniteltu ja toteutettu puisto lisää kaupungin viihtyisyyttä, tuo aktiviteetteja lähelle ihmisiä ja ihmiset lähelle toisiaan. Uudessakaupungissa on jo nyt hienoja puistoja, mutta niiden kehittäminen ei viime vuosina ole edennyt toivotulla tavalla. Puistojenkin rakentaminen ja kunnostaminen vaatii rahaa, ja sitä ei kaupungilla ole liiemmin ollut. Mielestäni esimerkiksi kunnostettu Kaupunginlahden reuna-alue kaipaisi tuekseen yhtenäisen, tasokkaan ja moni-ilmeisen puistovyöhykkeen.
Mutta entä jos me kaupunkilaiset tarttuisimmekin Hämeenlinnan haasteeseen? Olisiko kunnostettu puisto, tai kokonaan uusi, hyvä syntymäpäivälahja ensi vuonna 400 vuotta täyttävälle Uudellekaupungille? Eikö se ilahduttaisi kaikkia, kaunistaisi juhlivaa kaupunkia ja jäisi, ei nyt ihan ikuiseksi, mutta pitkäikäiseksi muistoksi juhlavuodesta. Olisi aika hauska todeta joskus 10 – 20 vuoden päästä, miten juuri se ”minun” kaupungille lahjoittama puu kukkii komeasti, tai miten hienosti ”meidän” hankkimat ruusut kukoistavat.
Rahat lahjoituspuiston suunnittelu-, kunnostus- ja istutustöihin olisi aika vaivatonta hankkia julkisen keräyksen kautta. Siihen voisivat osallistua niin yksityishenkilöt, yhdistykset kuin yrityksetkin, jokainen omantunnon hinnalla.
Lahjoituspuiston istutustapahtumasta saisi vielä mukavat talkoot kaupunkilaisille. Mielekäs tekeminen ulkoilmassa yhdessä muiden kanssa loisi lisäksi sitä tarpeellista yhteisöllisyyttä asukkaiden keskuuteen. Varmasti löytyisi myös innokkaita ”puistokummeja”, jotka lupautuisivat jatkossa kitkemään rikkaruohot ja haravoimaan roskat synttäripuistosta.
Maija Ala-Jääski
Toimittaja