Reykjavik on täynnä turisteja. Islantilaisten hämmästykseksi tuhkapilvi vuona 2014 oli parasta mainosta ja turistitulva on yllättänyt täysin Satujen saaren elämän. – Mitä ne täältä etsivät? Täällä ei ole aurinkoa eikä hiekkarantoja. Meillä on tarjolla vain sadetta ja kuumaa vettä, he sanovat.
Kadut vilisevät turisteja kameroineen. Luulisi kauppiaiden olevan onnellisia, mutta he näyttävät olevan työmäärästä lopen uupuneita.
Islanti ei ole varautunut turistien määrään. Nyt rakennetaan kovalla kiireellä hotelleja ja majapaikkoja. Luonto on herkkä ja haavoittuvainen eikä turisteja saa päästää villisti seikkailemaan laavakentille heittelemään appelsiinin kuoria sinne tänne ja liukastelemaan jäätiköille omin päin. Maisemassa on vaaransa. Vuokra-autoissa lukee: ”Älä ylitä jokea, jos pohja ei näy”.
Reykjavikiin on syntynyt valtava määrä pieniä ravintoloita ja baareja. Sitä kuvaillaan nykyään ”kaupunkina, joka ei koskaan nuku”. Uutta ovat valtavat graffitit, ne ovat hauskoja taideteoksia ja peittävät hyvin betoniset, harmaat kivitalot.
Olen aina pitänyt Reykjavikista, sillä siinä on särmää, uhmaa ja väriä. Siellä ei ole koskaan ollut Engellin tapaista herraa suunnittelemassa leveitä bulevardeja ja juhlavia aukioita. Kadut ovat kapeita ja korttelit arvaamattomia. Muutamat uudet tornitalot tönöttävät hämmästyneinä kuin olisivat kasvaneet väärään paikkaan.
Taivas on arvaamaton kuin vauvan peppu. Voi olla ihana päivä, mutta sitten ilmestyy pikkuinen pilvi, ja seuraavassa sekunnissa se kaataa niskaan saaveittain kylmää vettä.
Tuuli on tuhat puukkoa. Tuulivaroitus on otettava todesta. Kadulla ei pysy pystyssä ja on pidettävä seinistä kiinni. Mutta paikalliset eivät keskustele säästä eivätkä ruikuta. Retkiä ei sateen takia peruuteta – sadehan on osa elämystä. Silloin voi mennä uimaan! Räntäsateessa fantastista!
Vierailu islantilaisella kesämökillä on mielenkiintoinen. Keskellä aavaa laavamaisemaa nököttää mökkejä niin lähellä toisiaan, että naapuriin näkee esteettä. Näköala on ”lätty”, varpuja ja vaivaiskoivuja, taivaanrannan usvassa häämöttää tulivuori.
Jos on järvi, niin siinä ei voi uida, se on liian kylmä ja ilman kaloja. Näkymässä on samaa karua kauneutta kuin ulkosaaristossa. En tiedä mitä he mökillä tekevät.
Jokaisen pihalla on tynnyriamme täynnä kuumaa vettä – heidän saunansa. Kuumassa maaperässä voi vaikkapa leipoa leipää. Litteä laavaleipä muistuttaa maultaan saaristolaisleipää ja on herkullista..
Mitä opimme Islannista? Säästä ei pidä valittaa vaan se pitää kohdata eksoottisena kokemuksena. Jokainen voi tuntea olevansa reipas ulkoilija puskiessaan vasten tuulta ja myrskyä. Kokemusta voi markkinoida turisteille ja – he tulevat!
Pirkko Arstila
Kirjoittaja on Uudenkaupungin kesäasukas