Kesäiset niityt ja metsät tarjoavat näin alkukesästä ihanaa silmänruokaa, mutta kasveja voi hyödyntää myös ihan oikeaksi ravinnoksi. Hortoilusta eli villivihannesten keräämisestä on tullut viime vuosina trendikäs harrastus. Ihan mistä tahansa kaupunkiteiden varsilta ei kannata käydä noukkimassa, sillä kasvit imevät esimerkiksi raskasmetalleja.
Kaikki luonnossa kasvava ei ole tietysti syötäväksi kelpaavaa. Monet kasvit sisältävät luonnostaan myrkyllisiä aineita, joita ei saa pois edes käsittelemällä. Toisaalta villivihannekset sisältävät runsaasti antioksidantteja, vitamiineja ja hivenaineita.
Oma hortoiluni on toistaiseksi jäänyt peräti vaatimattomaksi. Lapsena popsin metsässä ketunleipiä ja anoppini kuivatti aikoinaan nokkosia, joiden ansiosta saimme herkutella rautaisilla sämpylöillä. Omalla pihallani kasvaa monenlaista lähiruokaa. Nokkosten lisäksi voisin kerätä kotipihalta muun muassa vuohenputkia, voikukkia ja poimulehtiä. Siankärsämö toimii kuulemma pippurin tavoin esimerkiksi kaalisalaatin mausteena. Nokkossipsit, voikukkapesto ja -marmeladi, poimulehtiteeleivät, kuusenkerkkäsiirappi, marinoidut horsmat ja vuohenputkijuustopiiras ovat vielä kokeilematta.
Suomessa villiyrtteihin on herätty vasta nyt, mutta esimerkiksi Kreikassa meidän rikkaruohoksi mieltämiämme kasveja on käytetty aina. Sain äskettäin Facebookin testissä täydet pisteet villiyrittien tunnistuksessa, ja orastava kiinnostukseni sai uutta kipinää. Jospa ottaisi tavaksi mennä takapihalleen kuin kauppaan katsastamaan, mitä milloinkin poimii mukaansa.
Tosihortoilijat ottavat kesälomansa parhaaseen hortoiluaikaan, joka on toukokuussa. Toki sitä voi vielä kesäkuussakin harrastaa, vaikka tänä vuonna kesä on edennyt huikean ripeästi ja monet kasvit ovat jo ehtineet täyteen mittaansa. Useimmissa kasveissa aromit ovat sitä parempia mitä nuoremmista kasveista on kysymys.
Jos trendikäs hortoilu jää kohdaltani tänäkin vuonnakin väliin, onneksi on edessä sieni- ja marja-aika. Ensimmäisiä kantarelleja ja jopa tatteja on jo bongailtu metsistä.
Lähiruoan suosimiseen on montakin syytä, esimerkiksi lisäaineet. Ylen Prisma Studion testissä hampurilaisia on säilytetty kuvun alla vuodesta 2013. Kuulin äskettäin, että ne ovat edelleen hyväkuntoisen näköisinä Turun radion toimituksessa.
Kokeilun idea sai alkunsa, kun amerikkalaismies oli unohtanut hampurilaisen takkinsa taskuun 14 vuodeksi. Kuuluisa hampurilainen oli suuri ihmettelyn aihe. Syystäkin.
Itse muistan 1970-luvulta isäni vahingossa tekemän omenatestin. Vihreä omena jäi syksyllä mökille, ja odotti siellä timmissa kunnossa keväällä. Sen jälkeen en ole harmitellut sitä, että ruoka pilaantuu nopeasti.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja