Vietin viime viikon tutustuen Baltian maihin. Viro, Latvia ja Liettua ovat kaikki niin pieniä, että ne ehtii helposti kiertää bussin kyydissä viikossa. Seuraavassa muutamia havaitsemiani oleellisia asioita.
Virolaisia on viime vuodet työllistänyt kattohaikaran pesien tekeminen. Nyt kun niitä alkaa olla jo joka maatalon pihassa ja pihojen välissä, on väki maaseudulta paennut Tallinnaan, jossa töitä on löytynyt satamassa, jossa pitää kantaa viinakassit suomalaisten autoihin.
Latvialaisista arviolta noin 85 prosenttia tekee tietöitä. Loput harrastavat kiihdytysajoja yöllä kello kolme Riigan turistihotellien lähellä.
Vanhainkoteja maassa ei tarvita, sillä kaikki vanhukset käyvät torilla myymässä turisteille kenkiä, nuoret taas ovat töissä ravintolassa, suunnilleen yksi työntekijä jokaista asiakaspaikkaa kohden.
Liettuassa maanviljelijät ovat aika laiskoja, sillä kun keväällä ruvetaan kylvämään, niin saman tien vedetään toista kilometriä samaa laatua, eikä vaihdeta sadan metrin välein niin kuin Suomessa.
Maanviljelyn ohella maassa työllistää logistiikka. Päätien varteen on säännöllisin välein rakennettu logistiikkakeskuksia, joista rekat kuljettavat yötä päivää tavaraa toisille lähiseudun logistiikkakeskuksille.
Liettuassa huomasin televisiokanavia kelatessani, että Bruce Willis eli paikalliseen tapaan Briusas Vilisas ja monet muutkin kuuluisat filmitähdet osaavat maan kieltä. Ihan sujuvasti se ei Briusakselta ainakaan vielä sujunut, sillä hän aloitti lauseen aina englanniksi, mutta vaihtoi kesken lauseen liettuaksi.
Pääkaupunki Vilna sijaitsee lähellä Valko-Venäjän rajaa ja sieltä tihkuu slaavilainen melankolisuus länsimaiseenkin mieleen. Törmäsin nimittäin erään pubin vessajonossa belgialaiseen ja juttelimme tietenkin jalkapallosta. Belgia pärjäsi EM-kisoissa huonosti, loistavista yksilöistä huolimatta tulos oli vaisu.
Meillä ei ole joukkuetta, jokainen pelaa aina omaan pussiinsa eikä valmentaja saa heistä pelaamaan yhtenäisen taktiikan mukaisesti, belgialainen nyyhkytti ja minullakin nousi tippa silmään.
Sitten kerroin hänelle Suomen maajoukkueen saavutuksista. Minuutin kohdalla itkimme molemmat jo kunnolla ja vähän myöhemmin, kun kerroin Paatelaisen joulukuusitaktiikasta, parku oli niin hurja, että muut jonottajat olivat häipyneet.
Säätilasta Baltiassa sen verran, että jos matkaohjelmassa on istumista bussissa, niin on kaunis ilma, jos on vapaata ohjelmaa kaupungilla, niin niinä päivinä sataa.
Jussi Arola