Draamaa rantakasvillisuudessa

0
Sinimusta tytönkorentokoiras on joutunut lampikorennon saaliiksi kesken parittelulennon. Naaras on vielä ruokailun aikana kiinni entisessä siipassaan.
Sinimusta tytönkorentokoiras on joutunut lampikorennon saaliiksi kesken parittelulennon. Naaras on vielä ruokailun aikana kiinni entisessä siipassaan.

Luonto
Maija Karala

Heinäkuun päivinä ja iltoina suomalaisten vesien rannoilla käydään näytelmää, joka voisi olla suoraan draamakäsikirjoittajan kynästä. On tanssia ja intohimoa, ajojahteja ja traagisia kuolemia. Näytelmä voi jäädä monelta huomaamatta, koska näyttelijät ovat korentoja. Kauniiden siivekkäiden hyönteisten elämä on kaikkea muuta kuin yksitoikkoista.

Sinimustat tytönkorentokoiraat liehittelevät naaraita kortteiden lomassa. Kun mielitetty löytyy, ne asettuvat siroon paritteluasentoon ja pysyvät yhdessä vielä silloinkin, kun naaras laskeutuu vesirajaan munimaan. Ne ottavat riskin, sillä parilento tekee niistä helpon uhrin saalistajille.

Neidon- ja immenkorennot tekevät naaraiden suosion voittaakseen uhkarohkeita syöksyjä veden pintaan. Ne uhmaavat veden alla vaanivia kaloja ja yrittävät osoittaa naaraille mestarilliset lentotaitonsa. Kiihkoissaan ne syöksyvät jopa ohilentävien perhosten kimppuun.

Iltaisin sirot päivänkorennot tanssivat ylös-alas, joskus kymmenien tuhansien parvina. Koiraat tanssivat, kun taas naaraat katselevat tanssijoita kasvillisuuden seasta ja käyvät hakemassa mieluisensa kumppanin.

Päivänkorentojenkin tanssissa on epätoivoinen tahti, sillä nimensä mukaisesti ne elävät aikuisina vain päivän. Niillä ei ole suuta eikä ruoansulatuselimiä: kun polttoaine loppuu, peli on ohi.

Kaiken yllä lentävät suuret ukon-, hukan- ja lampikorennot kuin taisteluhelikopterit. Ne nappaavat juhlijoita vahvojen leukojensa puristuksiin, joskus kesken tanssin tai parittelun. Niilläkin on kiire, sillä ruokailun lisäksi on ehdittävä löytää puoliso, paritella ja munia.

Päivien edetessä rantavedessä kelluu yhä enemmän kuolleita korentoja kaikissa sateenkaaren väreissä. Lähistön lintujen poikasetkaan eivät juuri muuta ruokaa tarvitse.
Kaikilla rantakasvillisuuden juhlijoilla on sama tavoite: tuottaa seuraava sukupolvi. Siinä on selvästi onnistuttu, sillä sudenkorennot ja päivänkorennot kuuluvat vanhimpiin yhä elossa oleviin hyönteisryhmiin.

Nämä tanssit on käyty joka kesä jo kivihiilikaudelta saakka – yli kolmesataa miljoonaa kertaa.

Juttu on julkaistu myös 28.7.2016 julkaistusta lehdestä