Heinäkuun alussa astuvat voimaan merkittävät parannukset omaishoitajien ja perhehoitajien asemaan. Iloitsen asiasta. Jokainen läheistään hoitava ansaitsee tulla arvostetuksi yhteiskunnan toimesta.
Keskusta piti oppositiokaudellaan tiiviisti esillä omaishoidon kehittämistä. Nyt puheet muuttuvat nyt teoiksi. Omaishoitoon haluttiin satsata taloudellisesti vaikeista ajoista huolimatta. Hoitomuotona se on inhimillinen ja mahdollistaa kotona asumisen, ja samalla säästää myös yhteiskunnan voimavaroja.
Jatkossa kaikki kunnan kanssa sopimuksen tehneet omaishoitajat saavat vähintään kaksi vapaata vuorokautta kalenterikuukautta kohti. Ympärivuorokautisesti hoitoon sidotut omaishoitajat saisivat jatkossa vähintään kolme vapaata vuorokautta kuukaudessa. Vapaat voisi myös käyttää useassa osassa aiempaa joustavammin. Yhdessä perhehoidon vapaajärjestelmän kanssa tähän on varattu rahaa 75 miljoonaa euroa vuodessa.
Yksi tärkeä osa vapaiden hyödyntämistä on saada hoidettavalle omaiselle hyvä sijaishoitojärjestely vapaiden ajaksi. Tähän kuntien tulee panostaa ja tähän myös sosiaali- ja terveysministeriö kärkihankkeessaan miettii uusia ideoita. Yksi hyvä mahdollisuus on laajentaa perhehoidon käyttöä. Tällä hetkellä perhehoito on vaihtoehto vain parille sadalle ikäihmiselle, mutta lastensuojelussa muoto on tunnettu. Perhehoidon osalta hallitus muun muassa korottaa nyt palkkioita.
Tärkeä parannus on myös lakiin kirjattu omaishoitajien terveys- ja hyvinvointitarkastusten mahdollisuus. Kun läheisestään pitää huolta ympäri vuorokauden, oman voinnin miettiminen jää liiaksikin taka-alalle. Toinen hyvä lisäesitys hallitukselta on omaishoidon valmennus ja koulutus. Näen sen erityisen tärkeänä heille, jotka harkitsevat, voisivatko ryhtyä läheisensä omaishoitajaksi ja miettivät tukiverkkoa, hoidettavan terveyspalveluja ja omaa vertaistukea.
Kehitettävää jää siltikin paljon. Tukipalkkioiden yhtenäisyys on pitkän linjan tavoite, jonka pienimuotoisena toteutumisena voi pitää syntyvää maakuntapohjaista sote-rakennetta. Näin varsinaissuomalaisistakin jokaisen kunnan omasta omaishoidon palkkio- ja tukikäytännöstä tulee yksi yhteinen maakunnan malli.
Pidän tärkeänä myös työelämässä olemisen ja omaishoitajuuden parempaa yhdistämistä. Tähän kaivataan lisää toimivia malleja ja työelämän joustoja. Kaikki omaishoitajat kun eivät ole eläkkeellä itse tai hoida iäkästä puolisoaan, vaan omaishoitajien ainutlaatuisia, erilaisia tarinoita ja elämänvaiheita on yhtä paljon kuin omaishoitajiakin.
Annika Saarikko
kansanedustaja (kesk.)