“Uuden jengin kapina on sitä, että ne on niin fiksuja”, pohtii huolestuneena tamperelainen rock-ikoni, Popedan keulahahmo Pate Mustajärvi Helsingin Sanomien syntymäpäivähaastattelussa. 60-vuotias Mustajärvi muistelee kaiholla omaa hurjaa rock-nuoruuttaan. Tiedättehän, viinaa, naisia ja rahaa.
Itse olin ehtinyt pyöritellä mielessäni samaista ajatusta jo ennen kyseisen haastattelun lukemista. Tosin oma nuoruuteni oli ehkä aavistuksen vähemmän rock. Viinaa oli juuri sen verran, kun uskalsi vanhempien viskivarastoista oman fölipullon pohjalle lirutella, miehiä varsin satunnaisesti, jos ollenkaan ja rahaa ei nimeksikään.
Silti olen ollut pistävinäni merkille nuorison fiksuuntumisen. Paten tavalla huolissani en tosin ole asiasta osannut olla, mutta yhteisellä asiallahan tässä toki ollaan silti.
Nuoriso on aina helposti lokeroitu yhdeksi nipuksi, porukaksi joka käyttäytyy tietyllä tavalla. Useimmiten tietenkin huonosti. Sehän kuuluu vähän niinkuin asiaan.
Myönnän, että itsellänikin on ollut hieman tietty ennakkoasenne. Että varmaan mumisevat ja mölisevät, eivätkä katso päin. Sellaisiahan mekin oltiin. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin päässyt tapaamaan, haastattelemaan ja olemaan harrastusteni kautta tekemisissä monien nuorten kanssa. Ja voi, kuinka autuaan väärässä olenkaan ollut! Tämä nuorisohan fiksuuntuu niin vauhdilla, ettei meinaa mukaan ehtiä.
Tapaamani nuoret ovat kätelleet napakasti, katsoneet silmiin, puhuneet asiallisesti ja olleet rohkeasti omia itsejään. Vähän vaivalloisesti ne tällaisen pulskan tädin jutuille nauravat, mutta yrittävät kuitenkin. Ja sitten kun niitä näkee tuolla kaupungilla, ne on aina iloisesti lapa pystyssä tervehtimässä.
Ei ne tuota tupakkia tai väkijuomatouhuja enää siihen malliin ihannoi, kun vielä meillä oli tapana. Nyt ne urheilee, voi hyvin ja hymyilee, eikä örvellä öisin kessu huulessa Rauhanpuistossa. Jos se ei ole kapinaa kyynisiä, vanhoja kitisijöitä kohtaan, niin mikä sitten?
Tai ehkä olen vaan eksynyt vääriin porukoihin. Kai niitä öykkäreitäkin on edelleen. Mutta niin on toisaalta joka ikäluokassa. Vuosien asiakaspalvelukokemuksen perusteella uskaltaisin linjata, että harvemmin se nuoriso kassajonojen pahimpia kalabaliikkeja aiheuttaa.
Samaan hengenvetoon voisi tietysti myös linjata, että mistäs minä mitään tiedän. Oman pesueeni vanhin on vasta aloittamassa yläkoulua ja pienemmiltä ipanoilta saa olla pyyhkimässä räkäjarruja vielä pitkään.
Pienen otoksen perusteella sanoisin kuitenkin, että vanhemmat, olkaa ylpeitä itsestänne ja fiksuudella kapinoivista nuoristanne. Ei niistä ihmistaimista kuitenkaan ihan sattuman kaupalla asiallista porukkaa tule.
Päivi Sappinen