Sienikausi on jo hyvässä vauhdissa. Perinteisten kantarellien ja tattien lisäksi metsistä kannattaa etsiä sipulinmakuisia laukkanahikkaita ja herkullisen mausteisia sikurirouskuja. Vielä pari sukupolvea sitten herkullisimmatkin sienet saivat jäädä metsiin.
Länsi-Suomessa sienten syömisen historia on nimittäin yllättävän lyhyt. Täällä on saatu vaikutteita lännestä, germaanisilta alueilta, missä sieniä on perinteisesti pidetty epäilyttävinä. Onhan sienen putkahtaminen kuolleesta maasta selvästi taikuutta!
Lounais-Suomessa ei vielä sata vuotta sittenkään monin paikoin tunnustettu syötäväksi mitään muuta kuin kantarelli.
Epäluulo sieniä kohtaan on ollut traagistakin. Katovuosina olisi varmasti vältytty monelta nälkäkuolemalta, jos sieniä olisi osattu hyödyntää. Toisaalta ilman tietoa myrkyllisistä ja syötävistä lajeista olisi eloon jääminen ollut joka tapauksessa onnenkauppaa.
Itä-Suomessa sienien syömisellä sen sijaan on pidempi historia, sillä vaikutteita saatiin Venäjältä. Idässä sieniä syödään edelleen enemmän kuin maan länsipuoliskolla. Suomesta on kauppatilastojen mukaan viety sieniä Venäjälle jo 1860-luvulla. On niitä myös tuotu maahan, mutta vienti oli pitkään tärkeämpää.
Vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomen väestöä alettiin varta vasten opettaa sienten syöjiksi. / Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 18.07.2016 julkaistusta lehdestä