Kaupan kassalla muodostuu jonoa. Ihmiset vaihtavat jalkaa kärsimättöminä – eikö tämä odottaminen ikinä pääty. Kun omat tavarat on saatu hihnalle, on sopivat hetki antaa palautetta. Asiakkaan ryöpytys on melkoista, mutta kassapoika katsoo miestä tyynen rauhallisena, pahoittelee tilannetta ja sanoo olevansa töissä ensimmäistä päivää. Huomenna sujuu jo paremmin, hän vakuuttaa ystävällisesti.
Taputan mielessäni käsiä hienosta hoidetusta tilanteesta ja kun oma vuoroni tulee, hymyilen ja kiitän. Miten meistä aikuisista on tullut niin kärsimättömiä? Jonoissa etuilevat mummot eivät taida olla pelkkää urbaania legendaa. Minäkään ei siedä jonotusta, mutta en sorru kyynärpäätaktiikkaan ja taklauksiin, ja yritän suhteuttaa asioita. Muutama minuutti seisomista kaupassa tekee ihan hyvää istumatyöläiselle.
Onhan se mukavaa, kun kassalla ylipäätään on ihminen eikä itsepalveluautomaatti. Ruokakaupan kassan hymy ja iloinen tervehdys ovat usein olleet päiväni piristys.
Mutta takaisin otsikon aiheeseen, kesätyöntekijöihin. He ovat korvaamattoman tärkeitä useimmille yrityksille niin palvelualoilla kuin muuallakin. Ilman heitä yhteiskunta ei pyörisi kesä-, heinä- ja elokuussa. He eivät ole tulleet töihin vain saadakseen hieman kokemusta työelämästä, vaan paikkaamaan lomalla olevaa henkilökuntaa.
Facebookissa on pyörinyt viime päivinä listoja, jossa ihmiset kertovat seitsemän ensimmäistä työpaikkaansa. On mielenkiintoista nähdä, mitä töitä eri alojen ihmiset ovat tehneet ennen nykyistä ammattiaan. Itse olen muun muassa hoitanut lapsia, siivonnut, pakannut munia, laskuttanut ja oikolukenut sanomalehtiä. Erilaiset työkokemukset ovat opettavia ja kasvattavia päätyipä aikuisena mihin hommaan tahansa.
Taloudellisen Tiedotustoimiston kyselytutkimus kertoi kesän alussa, että työnantajat eivät osaa hyödyntää kesätyöntekijöidensä potentiaalia. Kesätuuraajilla olisi paljon nykyistä enemmän annettavaa työpaikoilla, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus. Lähes kolmannes kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että he eivät päässeet tuomaan ideoitaan esille ollenkaan.
Nuorilla on tuoretta tietoa omalta alaltaan, ja heillä on innostusta jakaa sitä käytännössä. On paljolti työpaikan ilmapiiristä ja toimintavoista kiinni, miten nuorten ajatuksiin suhtaudutaan.
Minulla on ollut tänä kesänä monia mukavia kohtaamisia kesätyöntekijöiden kanssa niin kaupassa, ravintoloissa kuin hoitoalallakin. Voin myös kertoa, että olemme täällä Uudenkaupungin Sanomissa iloisia ja ylpeitä kesävahvistuksistamme, joiden ansiota me vakioporukka olemme voineet lomailla kaikessa rauhassa. Olen varma, että lukijatkin ovat nauttineet Henrika Bäcklundin ja Riku Rantasen jutuista ja heidän innostuksensa ja tinkimätön tekemisen palonsa ovat välittyneet paikallislehden palstoille.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja