Marjojen poiminta metsässä miellettiin takavuosina täti-ihmisten touhuksi, mutta nykyään siitä on tullut trendikäs harrastus isommissakin kaupungeissa. Terveystietoiset nuoret juoksevat metsissä kotimaisten supermarjojen, mustikan ja puolukan, perässä. Marjat sisältävät runsaasti vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, ja niitä suositellaan syömään vähintään kaksi desiä päivässä. Jos tätä ohjetta aikoo noudattaa, haastetta riittää niin yksin asuville kuin perheillekin.
Vanhemmalle ikäpolvelle motivaatiota marjastamiseen innoittaa myös halu liikkua metsässä. Arkisten Aromien sivulla kolme yli seitsemänkymppistä valottaa harrastuksensa syitä osuvasti: nivelet notkistuvat, mieli reipastuu ja olo on kaikin tavoin mahtava. Kolotukset katoavat ja kunto nousee pehmoisella sammaleella tallustaessa. Jalkaa on pakko nostaa risukoissa. Tätä ei voi millään lenkillä korvata.
Ämpärin ja korin pohjalle saalista tulee tänä vuonna vaihtelevasti, ja marjasadon alueelliset vaihtelut ovat suuria. Näillä seuduilla on runsaasti mustikoita, ja myös vadelmasato on paikoin loistava.
Vuotuinen metsämarjasato on arvioitu Suomessa yli 500 miljoonaksi kiloksi, mutta esimerkiksi puolukan ja mustikan sadosta on arvioitu ottavan talteen vain 3–10 prosenttia eli suuri osa sadosta jää hyödyntämättä.
Maaseudulla asuville metsässä samoileminen on tuttua, mutta vieraassa maastossa eksymisen vaara on aina olemassa. Hakkuualueet muuttavat ympäristöä tutussakin paikassa yllättävän paljon. Älypuhelimiin on ladattavissa erilaisia ohjelmia, jotka helpottavat suunnistamista. Ja pelkästä puhelimestakin on apua, jos ei löydä takaisin lähtöpaikalle.