Me emme epäröi, me emme epäonnistu. Rauha ja vapaus voittavat.
Lainaus on George W. Bushin puheesta lokakuulta 2001, jolloin Yhdysvallat julisti terrorismin vastaisen sodan uudelleenkäynnistetyksi Afganistanissa.
Suomalaisessa ulkopoliittisessa keskustelussa tulee usein esiin, että Suomi edustaa samoja arvoja kuin länsimaat: demokratiaa, rauhaa, vapautta ja ihmisoikeuksia.
Näitä arvoja harvemmin pohditaan sen tarkemmin, mutta ne hyväksytään kyseenalaistamatta myös osaksi meidän yhteiskuntaamme ja ajatusmaailmaamme.
Mitä nämä todella pitävät sisällään?
Lähi-Idässä länsiliittouma on jo 1990-luvun alusta asti lähtenyt puolustamaan vapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Julkilausuttuja tavoitteita voidaan pitää lähes näkökulmasta riippumatta erittäin kannatettavina.
Tavoitteiden ja todellisuuden väli on kuitenkin suuri. Voidaanko länsimaita pitää vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolustajina, kun mittavien sotatoimien ja pommitusten jäljiltä alueelle on jäänyt vain kasa romahduspisteessä olevia valtioita, jossa äärimieliset järjestöt pitävät kansaa hallinnassaan pelolla?
Pitkää linjaa tarkastellessa demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien tukeminen tuskin on ollut Irakissa tavoitelistassa kovin korkealla. Tarkastellessa Yhdysvaltain julkilausumia ja toimia koskien Irakia 80-luvulta lähtien, ei voi olla havaitsematta merkittäviä ristiriitoja.
Irakin-Iranin -sodan aikana Yhdysvallat tuki Saddam Husseinia, kiinnittämättä huomiota sodassa tapahtuneisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Irak poistettiin terrorismia tukevien maiden listalta vuonna 1982 yhteistyön helpottamiseksi.
Yhdysvaltain ilmavoimissa everstiluutnanttina palvellut Rick Francona myönsi vuonna 2013, että Yhdysvaltain poliittisessa sekä sotilaallisessa johdossa tiedettiin Husseinin käyttävän kemiallisia aseita Irakin-Iranin -sodassa.
Yhdysvaltain johdolla länsiliittouma lähti 1990-luvulla tuhoamaan Irakin olematonta ydinasearsenaalia. Ydinaseita ei ollut ilmestynyt Irakiin myöskään 2000-luvulla. Pölyn laskeuduttua hyökkäysten jälkeen oli Hussein syösty vallasta ja Irakin kansallinen öljy-yhtiö yksityistetty.
Britanniassa kesäkuussa julkaistun Chilcot-raportin mukaan vuoden 2003 hyökkäys perustui suoranaisille valheille. Hyökkäys tuhosi orastavan kehityksen Irakissa ja jätti jälkeensä raunioituneen valtion, joka on hyvä kasvualusta länsivastaiselle terrorismille.
Väkivaltaan vastataan aina väkivallalla, kuten ihmiskunnan historia valitettavasti osoittaa. Useat tavalliset ihmiset ympäri maailman ovat joutuneet maksamaan Irakin demokratian luomisprosessista järkyttävän hinnan.
”Kaikki ovat huolissaan miten terrorismi voidaan pysäyttää. Siihen on yksi helppo keino: lopettakaa siihen osallistuminen.”
Riku Rantanen
kesätoimittaja