Luonto
Maija Karala
Järvien ja Itämeren rehevöityminen aiheuttaa harmia sekä ihmisille että uhanalaiselle luonnolle. Rahanarvoiset ruokakalat korvautuvat särkikaloilla, myrkylliset leväkukinnat yleistyvät ja uimarit voivat saada ilkeän ihottuman.
Matalat lahdet ovat tärkeitä lintuvesiä. Umpeenkasvu vie linnuilta elinpaikkoja. Esimerkiksi mustakurkku-uikku, heinätavi, punasotka ja tukkakoskelo harvinaistuvat Suomessa sellaista kyytiä, että ne kaikki lisättiin viime vuonna uhanalaisten listalle.
Kaupunkien jätevesien aiheuttama rehevöityminen oli ensimmäisiä suuria ympäristöongelmia, joista Suomessakin hoksattiin huolestua. Jo aivan 1900-luvun alussa Helsingissä rakennettiin jätevedenpuhdistamoita.
Ongelmaa ei ole vieläkään ratkaistu. Rehevöitymistä aiheuttavaa typpeä ja fosforia valuu vesiin kaupungeista, pelloilta ja turpeenottopaikoilta, haja-asutusalueilta ja kalankasvattamoilta.
Asiaa ei helpota se, että kerran vauhtiin päästyään rehevöityminen ruokkii itse itseään: syntyy rehevöitymisen noidankehä.
Ylimääräiset ravinteet ruokkivat kasviplanktonia, kuten leviä. Niitä syövät särkikalat yleistyvät. Pohjaa tonkiessaan ne nostavat liejusta ylös entistä enemmän ravinteita. Mätänevät kuolleet levät aiheuttavat happikatoa, joka paitsi tappaa arvokaloja, myös vapauttaa entistä enemmän ravinteita. Särkikalat sen sijaan selviävät vähähappisessakin vedessä.
Tilannetta voi entisestään pahentaa, jos petokaloja ylikalastetaan, eikä niistä enää ole särkikalojen määrää rajoittamaan.
Rehevöitymisen oireita helpotetaan ”hoitokalastuksella” eli pyytämällä särkikaloja. Toimenpide poistaa kalojen mukana ravinteita, mutta se on kallista ja lohtu jää lyhyeksi, jos ravinteita valuu koko ajan lisää. Esimerkiksi Satakunnan Köyliönjärvestä on pyydetty peräti miljoona kiloa särkikalaa, eikä järven tila ole siitä juuri kohentunut.
Tuntuu väärältä heittää hoitokalastuksen saaliina saadut särkikalat pois, kun maailman kalakannat natisevat kasvavan kulutuksen alla. Ne pitäisi syödä. Hoitokalastuksen ei tarvitsisi olla kallista lystiä, vaan kannattavaa työtä.
Kalastus ei kuitenkaan ole konsti laistaa jätevesistä huolehtimisesta. Molempia tarvitaan, jotta suomalaisten vesien tila saataisiin taas hyvälle tolalle.