Toiveikas talvimieli

0

Eija-Eskola-BuriVielä kaksi kesäyötä, ja sitten se on taas vähäksi aikaa ohi. Valoisat illat hämärtyvät, lintujen laulu vaimenee, ja jonakin aamuna on kaivettava kaapista hanskat. Iltapäivälehdet eivät enää hehkuta helteitä, vaan repivät otsikoita ensilumista. Niin, eihän tässä ole enää kuin kaksi kuukautta viralliseen talviaikaan.

Olen lokakuussa syntynyt, ja ehkä siksi pidän syksystä. Parasta huvia on istua mökissä takkatulen ääressä, kuunnella tuulen ujellusta ja tuijottaa ikkunasta vaahtopäitä.
Marraskuuta en erityisesti rakasta, mutta harmaina kaamoksen hetkinä yritän ponnistella itseäni ajattelemaan positiivisesti: miten tylsää elämä olisikaan ilman vuodenaikoja. Australiassa aurinko paahtaa koko ajan, mutta meillä kesätkin ovat aina yllätyksellisiä: joskus paistaa, useimmiten sataa.

Sienestäminen on jonkin sortin intohimoni, mutta tähän asti saaliit ovat olleet tänä kesänä lähes olemattomia. Siksi olikin mahtavaa bongailla viime viikonloppuna muhkeita herkkutatteja, jotka olivat pompsahtaneet sammalmättäille kuin taikaiskusta. Toivottavasti syyskuu tuo mukanaan suppilovahverot.

Tähän aikaan vuodesta minä muiden joukossa löydän itsestäni sisäisen hamsterin. Tyypin, joka kokee tarpeelliseksi varustautua tuleviin uhkiin, joita erityisesti talvi voi tuoda tullessaan. Pakkasessa pitää olla ainakin viinimarjoja, mustikoita, puolukoita ja tyrnejä ja kas, taas on potentiaaliset flunssapöpöt saatu kukistettua. Tai sitten ei. Harmillisen usein nämä superfoodiet unohtuvat pakkaseen.

Edesmennyt kirjailija Veikko Huovinen kuvaili vuonna 1957 julkaistussa Hamsterit-romaanissaan mainiolla tavalla keräilyviettiä. Kirja kertoo kahden miehen valmistautumisesta talveen: kaverukset innostuvat hamstraamaan ruokaa, säilykkeitä, villavaatteita ja monenmoista muutakin, jotta nälkä ja vilu eivät iskisi kesken pimeän vuodenajan.

Pilke silmäkulmassa Huovinen tarinoi, miten hieman apaattiseen päähenkilöön alkaa virrata elämänvoimaa hänen järjestellessään hillopurkkeja kellarissa. Kesän marjat tuovat auringon keskelle kaamosta: Kun maistelee hartaasti suomuuraimen aromia, tulee mieleen helteisen poutapäivän kultaiset kiharat suurien rämemaiden yläpuolella, kirjailija maalailee.

Huovisen hamsterit viettävät talvella rauhallista elämää lämpimissä majoissaan: He tulevat talvella hyvin toimeen ja odottavat kevättä, joka herättää taas kaikenlaisia toiveita, kuten kaikki keväät. Mutta sinne on vielä aikaa, joten tärkeintä on toiveikas talvimieli.

Joten hyvästi kesä, tervetuloa syksy ja tulkoon talvi. Vaihtelu virkistää.

Eija Eskola-Buri
päätoimittaja