Uudessakaupungissa juhlitaan tänään VPK-toiminnan 150-vuotista taivalta. Elämänmeno, rakennuskanta, tekniikka ja maailma ylipäätään olivat vuonna 1866 täysin erilaisia kuin nykyään. Yhdistystoiminta oli harvinaisempaa, ja palosuojelu toisella tolalla kuin nykyään. Samoihin aikoihin VPK-toimintaa aloiteltiin myös Vaasassa ja Porvoossa, mutta maaseudulla palonsammutus oli tuohon aikaan vielä lähinnä naapuriavun varassa.
Nykyään VPK-työtä arvostetaan, ja sen merkitys tunnustetaan. Ilman sitoutuneita ja vastuullisia VPK-aktiiveja paloturvallisuus olisi toisella tolalla kuin nykyään. Vaikka kysymys on harrastustoiminnasta, säännölliset koulutukset ja harjoitukset pitävät yllä osaamista. Tositilanteissa vapaaehtoiset joutuvat vaativiin pelastustehtäviin ammattipalomiesten rinnalla. Vapaapalokunnat hoitavat nykyään myös ensivastetoimintaa eli ne hälytetään paikalle onnettomuuksissa.
Maailma on nykyään jokseenkin kaoottinen paikka: kriisit hallitsevat uutisia ja erilaisia onnettomuuksia riittää niin lähialueilla kuin kauempanakin. Viime päivien uutiskuvat Yhdysvalloista Kaliforniassa riehuvista maastopaloista voivat tuntua kaukaiselta, mutta ikävä fakta on, että koska tahansa voi sattua mitä tahansa myös meidän omilla kotinurkillamme. Kun onnettomuus tai tulipalo sattuu, tarvitaan ihmisiä, jotka eivät ajattele vain omaa napaansa. Nuoria ja aikuisia, jotka eivät sano ensimmäiseksi ”ei”, vaan jotka tarttuvat toimeen.
Uudenkaupungin VPK on päättänyt juhlia ”avoimin ovin” torilla. Nähtävillä on muun muassa vanhaa palokalustoa ja soittoa, jota tarjoaa tietenkin VPK:n oma soittokunta. Yhdistys on kaupungin pitkäikäisimpiä, ja kipinää sillä riittää juhlameiningistä päätellen jatkossakin.