Syksy on tullut, mutta vielä ei kannata jäädä ikävöimään menneitä muuttolintuja. Arktisten lintujen läpimuutto eli arktika on vasta pääsemässä vauhtiin, ja siitä riittää iloa ainakin marraskuulle saakka.
Miljoonat arktiset linnut lähtevät syysmuutolle pesimäseuduiltaan: Lapin tuntureilta ja soilta, Siperian tundralta, Jäämeren rannalta, Huippuvuorilta, Novaja Zemljalta.
Muuttoreitti kulkee monesta kohtaa Suomen rannikkoa pitkin. Erityisesti rannikon peltoaukeilla, liejuisilla matalikoilla ja ulkosaaristossa kuhisee nyt tuhansia lintuharrastajia ja heidän bongauskohteitaan.
Muuttajista osa on suuria ja äänekkäitä lintuja, joita ei voi olla huomaamatta. Tuhansien valkoposkihanhien lisäksi liikkeellä on metsä- ja merihanhia sekä juovarintaisia tundrahanhia. Joukossa on harvinaisempiakin tuttavuuksia, kuten sepel-, ja lyhytnokkahanhia ja uhanalaisia kiljuhanhia.
Toiset ovat pieniä, mutta hätkähdyttäviä. Lapin satakielenäkin tunnettu sinirinta saattaa levähtää muuttomatkalla vaikkapa omassa puutarhassa. Sen matka voi viedä Afrikkaan saakka.
Toisten arktikan kävijöiden arvostaminen vaatii jo vähän perehtymistä. Sekalaisten pienten, ruskeiden kahlaajalintujen joukossa on näihin aikoihin niitä, jotka pesivät vain aivan pohjoisimmassa Lapissa, tai eivät Suomessa lainkaan. Pikkusirrin, suosirrin, kuovisirrin ja pulmussirrin tunnistaminen ei vain ole aivan yhtä helppoa kuin sinirinnan.
Vielä muitakin on ohikulkumatkalla. Kaunis ja erikoinen vesipääsky on oikeastaan kahlaaja, vaikka lentotavaltaan muistuttaakin pääskyä. Sillä on erikoinen tapa luoda veteen pyörre uimalla ympyrää, ja napsia sitten parempiin suihin pyörteen pintaan nostamat ötökät. Vesipääskyjä on viime viikkoina nähty ainakin Uudenkaupungin ja Porin edustalla. / Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 08.09.2016 julkaistusta lehdestä