Arvoisa neiti Nicolette

0

Lähestyitte muutama päivä sitten minua sähköpostilla, kiitos siitä Teille. Kerroitte, että löysitte profiilini internetistä ja se kiinnosti Teitä. Se ei ole mikään ihme, sillä olen kieltämättä melko kiinnostava.

Tosin täytyy näin heti alkuun sanoa, että profiilini tiedot eivät aivan vastaa totuutta. Ero ei tosin ole suuri eikä mitenkään oleellinen. En esimerkiksi ole 189 senttiä pitkä enkä paina reilusti alle sata kiloa. En ole myöskään ison yrityksen johtaja enkä missään tapauksessa harrasta golfia.

Toivottavasti tämä ”paljastus” ei saa Teitä toisiin aatoksiin kiinnostavuuteni suhteen.
Ehdotitte tapaamista iltapäiväkahvien merkeissä. Tämä ei valitettavasti käy. Kärsin nimittäin melkomoisesti närästyksestä ja kahvi on yksi asioista, joita lääkärini on kehottanut välttämään.

Jos ette usko, niin voin toimittaa Teille oikeaksi todistetun otteen viimeisestä lääkärinlausunnosta. Joudun tosin mustaamaan siitä suurimman osan, sillä haluan muiden vaivojeni pysyvän yksityisyydensuojan piirissä. He, he, vitsi, vitsi.
Voin kyllä nauttia kupillisen kahvia päivässä, mutta sen pitää olla ulkomailta ostettua närästyksenestävää erikoiskahvia, enkä usko, että Teillä on sellaista. Vai onko?
Kysyitte, että olenko tuhma. Hyvänen aika sentään, en. Tosin pitää myöntää, että kerran kansakoulussa pistin nastan opettajan istuimelle ja sitä pidettiin silloin melko tuhmana temppuna, mutta usko, että olen tässä vuosikymmenten saatossa päässyt eroon tuhmuustaipumuksista.

Kerroitte myös, miten kotiseudullanne edelleen asuva isänne on niin huonossa kunnossa, että ei kykene tuomaan miljoonien arvoista perintökalleutta tänne Suomeen.
Voisin helposti lähettää teille lentolippuun pyytämänne 5 000 euroa, jos ei juuri nyt sattuisi olemaan vajausta käteisvaroissa, mutta onneksi keksin paremman ratkaisun. Minulle jäi viime talvelta neljä liikuntaseteliä käyttämättä, annan ne teille ja voitte lähettää isällenne. Hän pääsee niillä zumbaamaan tai kuntosalille circuit-trainingiin ja on pian niin hyvässä kunnossa, että kykenee kävelemään tänne.
Eikö olekin hyvä ajatus?

Kiitos myös sähköpostin liitteenä olleesta kuvastanne, toivon sydämestäni, että ette noissa hepenissä vilusti kun syksyn koleat säät alkavat.
Kiitollisin mielin seuraavaa viestiänne malttamattomana odottaen
Jussi Arola