Viimeisen parin viikon aikana olen matkustanut Euroopan äärilaidoilla Euroopan Alueiden komitean edustajana, Skotlannin pohjoispuolella Shetlannissa ja Kreikan Thessalonikissa.
Erot ilmastollisesti, maantieteellisesti ja kulttuurisesti ovat valtavat. Kuitenkin yhteinen nimittäjä on eurooppalaisuus. Demokratia, ihmisoikeudet, liikkumisen ja ilmaisun vapaus ovat molemmilla laidoilla itsestäänselvyyksiä.
Shetlannin luonto on ainutlaatuinen. Golf-virta on tehnyt elämisen siellä mahdolliseksi jo tuhansia vuosia. Laajat vihreät, kumpuilevat maastot valkoisten lammaslaumojen täplittäminä, hiekkarantoja, jyrkät ja jylhät kalliorannat – tyypillistä Shetlantia.
Kokouksen teemana oli harvaanasuttujen syrjäisten saarialueiden tulevaisuudennäkymät ja kehittäminen. Shetlannissa työttömyys on vain alle 2 prosenttia. Heillä on öljyä, kalastusta, vesiviljelyä, satama ja sitä tukeva innovatiivinen teollisuus.
Esittelin kokouksessa Varsinais-Suomen saariston olosuhteita ja kehittämisnäkymiä. Meidän vahvuuksiamme ovat hyvät liikenneyhteydet, palvelujen toimivuus, turismin kehittäminen ja jopa kaksikielisyys, joka yhdistää meitä Ruotsiin.
Thessalonikissa tuntui siltä, että heille on annettu kaikkea hyvää ylen määrin: kaunis luonto, lempeä ilmasto, turismin tarjoamat kehittämismahdollisuudet. Kaupungissa on noin miljoona asukasta. Ei pilvenpiirtäjiä, vaan perinteistä ihmisen kokoista ja kaunista rakentamista. Kun kävelin kokouksen jälkeen rantabulevardilla ja sen läheisyydessä, ei ollut tietoakaan mistään Kreikan talouskriisistä.
En ole koskaan nähnyt missään kaupungissa niin paljon ravintoloita – ja kaikki paikat täynnä ihmisiä! Kuitti annettiin pyytämättä, kerjäläisiä ei näkynyt.
Kokouksen teemana oli pakolaisuus ja kotouttaminen. Kävimme kokouksen jälkeen tutustumassa yhteen, entisen sotilaskasarmin alueelle perustettuun, pakolaisleiriin. Punaisen Ristin ja YK:n pakolaisjärjestön ylläpitämällä leirillä on järjestetty majoitus-, ruokailu ja puhtaanapitopalvelut. Suurin osa pakolaisista on tullut Syyriasta. Noin tuhannen pakolaisen määrästä lapsia on noin puolet, iloisia, siistejä ja aktiivisia, kuten lapset kaikkialla.
Koulutusta on järjestetty lähinnä lapsille. Kun kuuntelin selostusta leirin olosuhteista, en voinut olla tuntematta ylpeyttä siitä tavasta, miten Laitilan vastaanottokeskuksessa nämä asiat vuosi sitten järjestettiin: alle kahdessa viikossa tulijat olivat kielikoulutuksessa, lapset koulussa ja pienet päiväkodissa.
Pakolaisongelma on valtavan suuri uhka koko Euroopalle. Me emme voi, vaikka kuinka haluaisimme, hoitaa pienenä maana koko maailman ja etenkään Lähi-idän pakolaisongelmaa. EU:n jäsenvaltioiden tulee nähdä tärkeänä yhteisten arvojen puolustamisen. Pakolaisongelman järjestäminen on EU:n yhteinen asia!
Jäsenvaltioiden keskinäinen riitely ja nyt virinnyt yltiönationalismi ovat Euroopalle tuhon tie. Toisen maailmansodan aikana Englannin pääministeri Winston Churchill kysyi: ”Jos emme puolusta kulttuuriamme, minkä vuoksi me taistelemme? ”. Kysymys on ajankohtainen edelleen.
Pauliina Haijanen
Kirjoittaja on EU:n alueiden komitean Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja.