Oletko asioinut verkkokaupassa kuluvan vuoden aikana? Entä koska viimeksi olet avannut kivijalkalkaupan oven? Jos nämä kysymykset esitettäisiin uusikaupunkilaisille, moni paljastuisi vastausten perusteella kaupan alan sekakäyttäjäksi, kuten yhä useampi muukin suomalainen.
Kaupankäynti monimuotoistuu. Se mitä tapahtuu pääkaupunkiseudulla, leviää ennemmin tai myöhemmin myös maakuntiin. Nyt Helsingissä puhutaan pienistä lifestyle-kaupoista, joissa voi lounastaa, ostaa vaatteita tai muita tavaroita tai käydä vaikka kampaajalla. Ne ovat eräänlaisia mini-kauppakeskuksia.
Myöskään uusikaupunkilaisia yrittäjiä ei voi syyttää muutosvastarinnasta, sillä heitä on mukana runsaasti tänä syksynä startanneessa Kivijalka kuntoon! -hankkeeseen (US 24.9.). Satakunnan AMK:n hallinnoima hanke on loistava tilaisuus kehittää omaa yritystä ja verkostoitua muiden kanssa. Verkkokauppa on tullut jäädäkseen, mutta monet kuluttajat haluavat edelleen tehdä ostoksia kivijalkakaupassa, jossa voi kosketella materiaaleja ja kokeilla vaatteiden sopivuutta paikan päällä.
Marimekon toimitusjohtaja Mika Ihamuotila nosti jo pari vuotta sitten esille tärkeän näkökulman: Kivijalkakaupan on lunastettava paikkansa paitsi digimaailmassa, myös tarjoamalla kuluttajalle jotain sellaista, mitä hän ei verkosta saa – ihmisen ja palvelua. Paikkakuntalaiset pitävät pienten kauppojen henkilökohtaista palvelua usein itsestään selvänä, mutta vapaa-ajanasukkaiden ja satunnaisten matkailijoiden kiittävät kommentit todistavat, että se ei sitä ole ainakaan muualla.
Kivijalkakaupat ovat vahva osa kaupunkikulttuuriamme ja olisi vaikea kuvitella Uudenkaupungin keskustaa ilman niitä. Yhteistyötä tarvitaan niin yrittäjien kesken kuin myös yrittäjien ja asiakkaiden kesken, jotta ne ovat osa kaupunkimme elinvoimaa tulevaisuudessakin.