Kahvilan keittiössä työskentelee kaksi nuorta miestä, ujompi on Irakista ja toisella, kamerunilaisella, on rinnassa nappi ”Haluan puhua suomea”. Tavatessamme hän oli ollut Suomessa vasta 48 päivää, mutta oli jo oppinut perussanat ja ääntämään ällistyttävän hyvin. Minähän aloin heti tehdä tilauksia suomeksi ja hän tarrautui ahneesti sanoihini. Taivutimme verbejä juon, juot, juomme jne, siirryimme kysymysmuotoihin j-u-o-t-ko, j-u-o-d-a-a-n-k-o. ”J” tuotti vaikeuksia ja olin kuin paraskin foniatri kunnes hän oppi sen ääntämään. Uudet sanat hän pyysi näpsyttelemään kännykkäänsä ja hän toisteli niitä onnellisena. Äidinkieli on ranska, joten englannista ei ollut apua.
En ole koskaan ennen tavannut ketään, en lasta enkä aikuista, joka olisi ollut yhtä innokas oppimaan uutta kieltä. Ennustan, että tämä kaveri puhuu suomea sujuvasti puolen vuoden kuluttua. Hän tulee sopeutumaan nopeasti ja yrittäjähenkisenä perustaa vaikka kahvilan. Jos hän opittuaan kielen ja kulttuurin, ei saakaan jäädä – niin miten valtava pettymys ja hukkainvestointi se olisi sekä hänelle että Suomelle.
En tiennyt missä Kamerun sijaitsee ennen kuin googlasin. Mutta hän teki minuun suuren vaikutuksen. Jos hän oppii suomea, niin kyllä minäkin voin oppia uutta.
Uskomme, että suomen kieli on hirveän vaikea, mutta olen tavannut ulkomaalaisia, joiden mielestä se ei ole sen vaikeampi kuin muukaan kieli. Kaikissa on omat ”jipponsa”, venäjässä on senkin seitsemät suhuäänet, ruotsissa prepositioiden runsaus, saksassa säntillinen sanajärjestys poikkeuksineen ja ranskassa ääntämys ja lyhentely. Eri kieliä puhutaan eri kohdassa suuta ja joissakin kielissä suun pitää olla sopivasti märkä (paljon sylkeä) ennen kuin sanojen vuolas virta onnistuu.
Maailman yleisin kieli on ”bad English”. Monet kuvittelevat puhuvansa sujuvasti englantia kunhan vain pudottelevat sanoja peräjälkeen, pääasia on, että tulee ymmärretyksi. Mutta hyvä englanti vaatii ääntämykseen myös ponnistavaa energiaa, tehokasta kieltä (siis suussa) ja melodiaa.
Suomen melodia on tasainen, joten aasialaisissa kielissä on hurja haaste, sävelkorkeus määrää sisällön. Äännä väärin ja sisältö muuttuu. Tosin japani kuulostaa hauskalta. Kuten vitsissä – älä- natisuta- hetekata.
Helsingin kirjastoissa voivat halukkaat käydä puhumassa suomea turvapaikanhakijoiden kanssa. Loistava idea! Merkkasin sen jo allakkaani. Auttamisesta saan itsekin elämänenergiaa.
Pirkko Arstila
Kirjoittaja on toimittaja ja uusikaupunkilainen kesäasukas