Mitä odotat tältä päivältä, kysyi erään seminaarin vetäjä perjantaiaamuna kaikilta osallistujilta.
– Viikonlopun alkamista, lohkaisi yksi vastaaja. Porukka räjähti nauruun.
Toki hän oli puheenvuorossaan listannut myös monia työtapojen kehittämisen kannalta olennaisia asioita, mutta rehellinen tokaisu osui sekin nappiin. Kukapa ei olisi perjantaiaamuna allekirjoittanut hänen odotuksiaan.
Paikallislehden tekemisessä aika kuluu nopeasti, useimmiten liian nopeasti. Olen usein sanonut lehtitalossa vieraileville, että jos haluaa nopean elämän, kannattaa valita toimittajan työ. Viikot, kuukaudet ja vuodet hurahtavat eteenpäin sellaisella vauhdilla, että siinä haipakassa ei ehdi ikäkriisejä potea.
Käsittämätöntä, että tänään on taas lauantai. Tätä kirjoittaessa ajatus viikonlopusta tuntuu mukavalta, vaikka paljon pitää vielä saada aikaiseksi ennen perjantai-iltaa.
En lataa viikonloppuihin enää samanlaisia odotuksia kuin nuorena tai lasten ollessa pieniä, mutta aika perjantai-illasta sunnuntai-iltaan on erilaista kuin aika maanantaista perjantai-iltaan. Etenkin, jos sen voi viettää aidosti vapaalla.
Oma aika on useimpien toivelistalla erityisesti ruuhkavuosina. Rauhallinen ruokailuhetki ilman jatkuvasti huomiota kaipaavaa jälkikasvua tuntuu paratiisilta pienten lasten äidistä tai isästä. Teatteriesitys ystävän seurassa rentouttaa omaishoitajaa kuin etelänmatka. Teinien väsyttämää vanhempaa virkistää kampaajalla tai hierojalla käynti. Kiireiselle yrittäjälle parin tunnin kävely sienimetsässä vastaa viikon lomaa. Kotona oleilu hissun kissun omine ajatuksineen ravitsee puhetyöläistä.
Vaikka arki olisi kuinka ihanaa, ihminen kaipaa sille vastapainoa. Huolivapaata elämää ei ole olemassakaan, mutta jokaisella pitäisi olla hetkiä, jolloin pää ei täyty murheista ja ongelmista.
Omaan viikonlopun viettooni kuuluvat ehdottomasti hyvä ruoka ja saunominen. Niistä en luovu, mutta muilta osin lauantai- ja sunnuntaipäivien koreografia on vapaamuotoista. Jossakin välissä ohjelmassa on ulkona lenkkeilyä ja isoäitien tapaamista, mutta kaikenlaisia aikatauluja pyrin välttämään.
Tiedättekö muuten, mistä suomalaiset viikonpäivät ovat saaneet nimensä? Ne perustuvat tietysti latinaan. Roomalaiset nimesivät viikonpäivänsä jumaltensa mukaan, yhtä poikkeusta lukuunottamatta.
Sana lauantai pohjautuu muinaisruotsin logh-sanaan, joka on tarkoittanut pesua. Suomalaisillakin lauantai on aina ollut sauna- ja pesupäivä. Sitä se voi olla myös henkisessä mielessä. Viikonloppu on eräänlainen uuden alku.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja