Ymmärrystä tuomitsemisen sijaan

0

Me suomalaiset olemme aikamoisen mustavalkoista ja tuomitsevaa kansaa. Lehtien tekstaripalstoilla, mielipidekirjoituksissa ja somessa haukutaan estoitta milloin mitäkin.
Tuomion saavat äidit, jotka palaavat työelämään ja pistävät lapsensa ihan liian aikaisin päivähoitoon. Toisaalla moititaan lapsensa kotona hoitavia äitejä.

Vielä yleisempi kohde ovat kotona veronmaksajien rahoilla lorvailevat työttömät. Kyllä heidän pitäisi ottaa vastaan mitä tahansa työtä. Pieni palkka, pitkät työmatkat tai oman alan ulkopuolinen työ ovat sivuseikka.
Kylmää kyytiä saavat tämän tästä myös ylipainoiset, alkoholiongelmaiset, yksineläjät ja yhteiskunnan tuella elävät vähävaraiset pakolaisista puhumattakaan.

Heinäkuun lopussa tutkija Johanna Ahola-Launonen kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynässä yksilön vastuusta elämäntapoihinsa. Ihmiset voivat vaikuttaa terveyteensä omilla elintavoillaan. Siksi Ahola-Launosen mukaan usein kysytään, miksi ihmisten ei myös pitäisi vastata kustannuksista silloin, jos heidän elintapansa edistävät sairauksien syntyä.

Kirjoituksessa muistutettiin, että yksille terveellisten elintapojen valitseminen on helpompaa kuin toisille. Sen vuoksi on vaikea määritellä, ketkä ovat enemmän ja ketkä vähemmän vastuussa terveydestään. Ja jos tultaisiin tilanteeseen, jossa yhteiskunta määrittelisi erilaiset käyttäytymisstandardit eri väestöryhmille, julkisista palveluista riippuvaisten olisi mukauduttava niihin tiukasti. Varakkaammat voisivat sen sijaan ostaa palvelunsa joka tapauksessa – elintavoistaan huolimatta.

Ahola-Launosen kirjoitus herätti vilkasta keskustelua mielipidepalstalla. Kirjoituksissa muistutettiin tutkimusten osoittaneen jo pitkään, että köyhyys ja epäterveelliset elämäntavat kulkevat käsikädessä. Kotkalaisen diakoniatyöntekijä Riikka Klaavu-Pihlajamaan mukaan varattomat ovat harvoin pelkästään köyhiä, sillä useimmilla on fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, masennusta sekä päihde- ja velkaongelmia.
Terveellinen syöminen ei ole kallista, jos jaksaa hyödyntää halpoja juureksia, keittää puuroa ja keittoja ja noukkia sienet sekä marjat. Hyötyliikunta ja ulkoilukaan eivät maksa mitään. Mutta monella vähävaraisella ongelmana on juuri se jaksaminen.

Filosofian maisteri Katri Talaskivi totesi, että kun köyhäily lakkaa olemasta itse valittu elämäntapa ja alkaa vaikuttaa kohtalolta, tarvitaan todella myönteistä elämänasennetta. Hänen mielestään muun muassa tätä tarkoittaa syrjäytymisen yhteydessä usein mainittu näköalattomuus.

Meillä, joiden ei tarvitse laskea joka senttiä ja joilla on halutessamme mahdollisuus elää terveellisesti, toivoisi myönteisen elämänasenteen sisältävän myös ymmärrystä tuomitsemisen sijaan.

Merja Halinen
toimittaja