Hyvät asiakkaat, kauppa suljetaan viiden minuutin kuluttua. Englanniksi käännös kaikuu, että palvelemme teitä vielä viiden minuutin ajan. Havahdun kauppalistan pikakelaamisesta ja jään pohtimaan kuulutuksia.
Suomalaisuudesta puuttuu tietynlainen kohteliaisuus, johon monissa muissa kulttuureissa törmää päivittäin. Australialainen rouva päivitteli minulle ihmeissään, kuinka heidän suomalaisen au pairinsa vakiovastaus oli what (mitä). Jos paikalliset itse eivät kuule tai ymmärrä, sanovat he pardon (anteeksi). Kerroin, ettei suomivieras ole tahallaan epäkohtelias.
Voisitko ojentaa minulle tuon voipaketin, olisitko niin kiltti? Se kuulostaa jopa koomiselta suomalaisen korvaan. Kun puhun suomalaisille läheisillesi englanniksi, sanovat he minun kuulostavan vieraalta, jopa teennäiseltä. Vaikuttaako kieli siis siihen, minkälaisia olemme? Muutummeko, kun kieli vaihtuu?
Kesällä kirjoitin lappusta, jonka vastaanottajan kansallisuudesta en ollut varma. Suomiversioni oli tylympi ja pureutui suoraan asiaan, englanniksi tajusin olevani kohteliaampi ja kieleni kuvailevaa. Tämä tuntui nurinkuriselta, koska äidinkieleni kuitenkin on suomi.
Muistelin nähneeni Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa keskustelun aiheesta. Tutkimuksen mukaan eri kielet vaikuttavat siihen, miten ihmiset tarkastelevat maailmaa.
Yritin etsiä tuota uutispätkää, mutta löysinkin Ylen artikkelin norjalaissyntyisestä psykologista Frode J. Strømnes, joka tutki Suomessa asuessaan sitä, miten eri kieliä puhuvien ihmisten mielikuvat ohjaavat tilanteiden hahmotusta.
Psykologi oli havainnut, että norjalaiset eivät pitäneet suomalaisfilmeistä, koska tekstityksestä huolimatta he eivät ymmärtäneet, mitä niissä tapahtuu. Hän vertaili eri Pohjoismaissa tehtyjä filmatisointeja näytelmäklassikoista. Selvisi, että suomalaisversiot olivat täynnä staattisia lähikuvia henkilöistä, kun taas skandinaaviset versiot vilisivät kokokuvia, joissa liikuttiin.
Kun jääkiekkoselostusta tutkittiin, tehtiin havainto, että suomalaiset selostajat korostivat pelaajien suhteita eli sitä, kuka syöttää ja kenelle, kun taas ruotsalaiset selostajat keskittyivät kiekon liikkeisiin.
Kieli siis ohjailee tapaa, jolla näemme maailman ja luomme mielikuvia. Strømnesin teorian sovelluksille olisi varmasti paljon käyttöä nykyaikana, kun erikieliset ihmiset ovat kasvamassa määrin tekemisissä toistensa kanssa. Konfliktialueilla vastakkain ovat juuri eri kielikulttuurit, eli myös erilaiset ajattelutavat.
Mutta oli sitten missä kulttuurissa tahansa, yleensä kaikkein rakentavimpaan keskusteluun päästään sanoilla kiitos ja anteeksi. Ne opetetaan meille useasti, mutta niin ne vain tuppaavat unohtumaan suomalaisen sanavarastosta.
Henrika Bäcklund
Toimittaja