Luonto
Maija Karala
Vähän kerrallaan kesän kasvit kuihtuvat ja pudottavat lehtensä, mutta sammalet ovat ainavihantia. Niistä on tullut väriläiskä muuten kovin harmaanruskeassa maisemassa. Sammalet eivät kuitenkaan ole pelkkä silmänilo. Etenkin soilla kasvavat rahkasammalet ovat melkoisia ihmekasveja.
Möyheät, kellanvihreät tai punertavat rahkasammalet tuottavat turvetta. Ne kasvavat ylöspäin noin sentin verran vuodessa ja lahoavat alapäästään saman verran turpeeksi. Näin ne valmistavat, hitaasti mutta varmasti, kasvualustan itselleen ja muille suokasveille. Rahkasammalia on kiittäminen karpaloista ja lakoista.
Turpeenotossa kuolleet sammalsukupolvet kaivetaan ylös ja kuivataan poltettavaksi. Niihin on varastoitunut auringon energiaa, joka polttamalla saadaan uudelleen käyttöön. Vahinko vain, että turvetta on paljon nopeampi nostaa ylös kuin kasvattaa takaisin. Suomen turvevarat ovat 10 000 vuoden tuote.
Mutta on rahkasammalesta moneen muuhunkin kuin tuleen tuikattavaksi. Elävänä kerätty rahkasammal on hapanta ja tuottaa antibakteerisia yhdisteitä. Toinen sen erikoisominaisuus on suunnaton imukyky. Kuivattuna se imee parikymmentä kertaa oman painonsa verran vettä.
Ensimmäisen maailmansodan kenttäsairaaloissa oikeista sidetarpeista oli pulaa, joten rahkasammalta käytettiin haavojen sitomiseen. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat ja saamelaiset keksivät veikeälle sammalelle rauhanomaisempaa käyttöä. He valmistivat siitä patjoja, kapaloita ja tietenkin vauvanvaippoja. Kaikista luonnontuotteista juuri rahkasammal lienee paras vaippamateriaali.
Huonekasviharrastajallekin rahkasammal on korvaamaton apu. Sen avulla on helppo luoda hapan ja imukykyinen kasvualusta sellaista kaipaaville kasveille, kuten orkideoille ja lihansyöjäkasveille. Antibakteerisuus vieläpä estää juurten mätänemistä.
Monenlaista käyttötarkoituksia on varmasti vielä keksimättäkin. Rahkasammalta ei kuitenkaan pidä lähteä tuosta vain nyhtämään lähisuolta. Sammalten keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, ja syystäkin. Kestäähän sammalikkoon tehdyn montun umpeen kasvaminen helposti vuosikymmeniä.