Minkälaisia ajatuksia taloustieteen Nobel herättää? Sain äskettäin vastata tähän kysymykseen Turun Sanomien Päivän nopeat -palstalla.
Siihen ei ollut vaikea vastata, sillä heti palkinnosta kuultuani ilahduin Bengt Holmströmin valinnasta. Amerikkalaisen MIT-huippuyliopiston suomalaisprofessori on kyseenalaistaja, ja sellaisia suomalainen yhteiskunta kaipaa enemmän.
Holmström on todennut, että elämme ensimmäistä kertaa historiassa aikaa, jolloin nuoret ovat vanhoja viisaampia. Hänen havaintonsa digiajastamme ei ole yllättävä, mutta harva sitä on sanonut noin suoraan ääneen. Professorin viesti on, että nuorista on pidettävä parempaa huolta, eikä arvokasta pääomaa saa hukata työttömyyskortistoon.
Taloustieteilijä ei pelkää epäonnistumisia, vaan näkee ne päinvastoin opettavaisina kokemuksina. Hän muisteli vuonna 2013 Maarit Tastulan Seitsemäs Taivas -ohjelmassa omia ylioppilaskirjoituksiaan, joissa hän reputti. Lahjakkaana oppilaana tunnetun pojan epäonnistuminen järkytti koko koulua. Nuori mies käänsi mokan voimavarakseen: hän ymmärsi, että epäonnistuminen antaa mahdollisuuden synnyttää uutta.
Holmström arvostelee suomalaisia liiasta turvallisuushakuisuudesta. Maamme kaipaa nuoria innovaattoreita, jotka kehittävät uutta liiketoimintaa. Sellainen on esimerkiksi helsinkiläinen nuori arkkitehti ja skeittipuistojen suunnittelija Janne Saario, jonka Time-lehti rankkasi uusimmassa numerossaan tulevaisuuden nimeksi.
Tuore nobelisti on siitä erikoinen ekonomisti, että hänen mukaansa Suomessa raha näyttelee liian suurta roolia. Rahan sijaan hän puhuu mieluummin työstä. Työn tavoite ei ole siinä, että meidän kansantuotteemme kasvaisi vaan siinä, että työ tuo ihmisen elämälle merkitystä, hän sanoi Tastulan ohjelmassa. Raha on hyvä kannustin, mutta se ei yksin tee ketään onnelliseksi.
Jatkuva talouskasvu ei ole Holmströmin missio, vaan hänen mielestään on jopa parempi, että talous kulkee aaltomaisittain. Uudessakaupungissa on autotehtaan ansiosta totuttu niin ylä- kuin alamäkiinkin. Paniikkinappulaa ei tarvitse välittömästi painaa, kun tulee ikäviä uutisia, mutta niiden vuoksi ei myöskään lamaannuta. Pyörät pyörivät entistä vauhdikkaammin ja sinnikkyys on ainakin tähän asti aina palkittu.
Viikon toinen Nobelisti on laulaja-lauluntekijä Bob Dylan. Ei huono valinta tämäkään. En ole ainoa, jonka korvissa soi torstaina Blowing in the wind.
Jonkinlaista kohtalonyhteyttä sekin, että torstaina suomalaisissa kirkoissa alkoivat soida kirkonkellot myötätunnoksi Syyrian Aleppon uhreille. Rockin legendan kirjoittamat lyriikat ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan. Lauluilla voi vaikuttaa ja yhdistää, vaikka niillä ei koko maailmaa parannettaisikaan.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja