Ilves, ahma, karhu ja susi kuuluvat Suomen luontoon, mutta ainakin kaksi viimeksi mainittua herättävät ihmisissä paljon pelkoa. Onneksi pelko on molemminpuolista. Susi ja karhu eivät erityisemmin välitä ihmisistä. Siitä huolimatta ne ovat ilmestyneet viime aikoina entistä lähemmäs asutusta.
Fakta on, että susikanta on Suomessa kasvanut. Luonnonvarakeskus Luken tammikuussa 2015 valmistuneen arvion mukaan Suomen susikannan koko oli 220 –245 sutta ja vuotta aikaisemmin 140–155 sutta.
Susihavainnot pihapiirissä tai lähimetsissä ovat jo lähes arkipäivää. Eri puolilla Suomea puhutaan jo citysusista samaan tapaan kuin ketuista, jotka viihtyvät taajamissa ja ihmisten terasseilla. Korpien asukkaat tulevat ihmisten ilmoille ruoan perässä.
Paniikkiin ei ole Vakka-Suomen seudulla aihetta, ja marja- ja sienimetsään uskaltaa mennä jatkossakin. Pedon näkeminen keskellä päivää on harvinaista, sillä sudet liikkuvat useimmiten yöllä, jolloin ihmiset nukkuvat. Jos silti joutuu kohdakkain petoeläimen kanssa, viisainta on vetäytyä hiljaa paikalta. Sutta ei kannata myöskään tuijottaa silmiin, sillä eläin voi kokea sen uhkaavana.
Näyttää vahvasti siltä, että petojen lähellä olemiseen pitää tottua. Viranomaisten tehtävänä on päättää siitä, missä ja milloin karkottamisiin on tarvetta.
Jatkuvasti päivittyvää tietoja petojen liikkeistä on tarjolla netissä muun muassa muassa riistahavainnot.fi -sivuilla ja Laitilan seudun riistanhoitoyhdistyksen ylläpitämässä Petonetti-sivustolla. Tutkimusmestari Antti Härkälä Luonnonvarakeskuksesta muistutti Kalannissa järjestetyssä tilaisuudessa ihmisiä ilmoittamaan havainnoistaan virallisesti petoyhdyshenkilölle, pelkkä Facebook-päivitys ei riitä petokannan selvittämiseen.