Tänä vuonna pihlajat ovat monin paikoin punaisenaan marjoista. Se tietää juhlia marjoja syöville linnuille. Rastaat viipyvät ruoan turvin ehkä vuodenvaihteeseen saakka.
Pihlaja, virallisemmin kotipihlaja, toimii lintujen syksyisenä noutopöytänä kaikkialla Suomessa. Vaikka se metsissä jää usein suurempien puiden jalkoihin, pihlaja on maamme laajimmalle levinneitä puita. Kasvaa se myös Jäämeren rannalla saakka muuten puuttomassa maisemassa.
Syksyllä kotipihlaja tuottaa marjasadon, jonka runsaus vaihtelee kovasti. Vanha uskomus väittää, että pihlaja ennakoi sadollaan tulevan talven lumitilannetta: ”pihlaja ei kanna kahta taakkaa”, eli runsasmarjaista syksyä seuraa vähäluminen talvi.
Pihlaja ei tietenkään osaa ennustaa tulevaisuutta, vaan marjasatoon vaikuttaa kukkimisajan sää ja pölyttäjien määrä. Puu myös joutuu keräämään voimia suurten ponnistusten jälkeen: hyvin runsasta marjasyksyä seuraa yleensä hillitympi sato.
Ihmisille pihlajanmarja on perinteinen ja terveellinen herkku, mutta ei järin suosittu. Viime vuonna pihlajanmarjaa kerättiin Suomessa kaupallisesti alle 800 kiloa. Esimerkiksi mustikankeruussa sen sijaan puhutaan miljoonista kiloista. Syynä lienee pihlajanmarjojen hapan maku.
Lintuja happamuus ei sen sijaan haittaa. Niiden makuaisti on erilainen kuin ihmisen. Eivätpä marjoja kokonaisina nielevät linnut niitä paljon ehdi maistellakaan! / Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 06.10.2016 julkaistusta lehdestä