Suomen kauppalaivaston kasvattaminen tarvitsee kannustimia

0

Suomen kauppalaivasto hupenee huolestuttavaa vauhtia. Kun Bore Oy myytiin huhtikuussa hollantilaiselle Spliethoffille, meni kaupan mukana yhdeksän laivaa, ja kun Finnlines siirtyi elokuussa kokonaan italialaisen Grimaldin omistukseen, yhtiön 21 laivaa rekisteröidään todennäköisesti mukavuuslipun alle. 1.8.2016 Suomen kauppalaivarekisterissä oli 104 alusta, jossa Finnlinesin laivat ovat vielä mukana. Meriauran tilaamat kaksi irtolastilaivaa, joista ensimmäinen luovutettiin syyskuussa, on myönteinen poikkeus vähenevään suuntaukseen.

Suomalaiset varustamot ja teollisuusyritykset tarvitsevat jotain kannustimia tilatakseen uusia laivoja. Toimivaa mallia ei tarvitse hakea kovin kaukaa. 50 – 70-luvuilla Suomen kauppalaivasto kasvoi hurjaa vauhtia. Teollisuusyritykset tilasivat kilvan – kilvan aluksia, jotka olivat ominaisuuksiltaan, varustukseltaan ja viihtyvyydeltään maailman huippua. Finnlines Oy hoiti laivojen miehityksen, operoinnin ja vastasi niiden teknisestä kehittämisestä vientiteollisuuden tarpeisiin. Hyviä esimerkkejä tuloksista olivat mm. Euroopan ja USA:n linjaliikenteen lo-lo laivat, Pohjanmeren liikenteen ro-ro laivat ja Itämeren matkustaja – autolauttaliikenne, jonka teknisenä kärkenä oli huippunopea Finnjet. Mistään ei tarvinnut tinkiä, ei myöskään miehistön määrästä.

Pääsyynä hurjaan investointitahtiin oli teollisuusyrityksille myönnetty oikeus vähentää hankkimastaan laivasta tehty poisto yrityksen omasta tuloksesta ennen veroja. Koska vienti veti hyvin, kertyi yrityksille riittävästi voittoa, jotta ne voivat tehdä vuosittain täydet poistot laivastaan, jolloin laivainvestointi tuli muutamassa vuodessa takaisimaksetuksi. Kun pääomakustannus ei enää rasittanut laivan taloutta, se pystyi kuljettamaan omistajansa tuotteita edullisesti ja tarjoamaan muillekin kilpailukykyistä rahtitasoa. Niinpä Finnlinesin lo-lo laivat saivat aina täydet menolastit, ja kappaletavara sekä irtolastit kattoivat paluumatkan kulut. Ro-ro laivojen kilpailukyky perustui nopeaan satamakäyntiin. Koska laivat hankkivat hyvin, pystyivät yritykset rakennuttamaan niiden tuotoilla uusia laivoja. Tämä oli suomalaisen merenkulun kulta-aikaa, jonka veroista tuskin koskaan enää tulee. Valtiokin sai rahansa takaisin täystyöllisyyden ja verotulojen muodossa.

Esimerkki on vapaasti käytettävissä. Todennäköisesti se kuitenkin tyrmätään toteamalla, että EU ei salli tällaista tukitoimintaa. Voi kuitenkin kysyä, onko esim. Kreikka saanut luvan varustamojensa veronkierrolle, ja miksi Kypros ja Malta voivat ylläpitää mukavuuslippurekisteriä.

Jaakko Varimaa
merikapteeni