Maanantai, eittämättä melko tylsä päivä. Vaikka työni onkin mukavaa ja vaikka sunnuntaisesta läksyjen tekemättömyyden tunteesta onkin jo vuosikymmeniä, valtaa minut usein ”sunnuntaisyndroomaksi” nimeämäni tunne. Arki aikatauluineen, kalenterimerkintöineen ja puhtaiden pyykkien tarpeineen lyö usein sunnuntaisin vastaan. Tästä syksystä lähtien olen kuitenkin odottanut maanantaita ihan erityisellä innolla. Silloin on nimittäin päässyt pelaamaan koripalloa.
Tältäkin palstalta tuttu Sappisen Päivi laittoi syksyn alkaessa Facebook-sivulleen kysymyksen, että tulisiko joku hänen kaverikseen kuntoilumielessä pelaamaan koripalloa. Ja tulihan meitä. Hetkessä Tätihait-nimiseen Facebook-ryhmään oli liittynyt lähes sata naista. Ensimmäistä treenikertaa odotellessa ryhmässä lensi herja jo siitä, kenellä on rumimmat verkkarit tai kuka huonoiten tuntee lajin säännöt. Pienellä jännityksellä itse kukin saapui ensimmäisiin treeneihin – minäkin, elämäni ensimmäisiin. Varmaan kaikkien yllätykseksi meitä saapui paikalle lähes 40 naista. Nuorimmat tuskin täysi-ikäisiä, enkä minäkään ihan kaikkein vanhin ollut. Jokaisella meillä oli omat taustamme liikkua tai olla liikkumatta, jokaisella omat vaivamme tai kilomme. Kaikilla meillä oli kuitenkin yhteinen halu liikkua mukavassa seurassa.
Ensimmäisellä kerralla sovimme säännöistä – tai siitä yhdestä. Sovimme, että kukin pelaa tyylillään, kyvyillään ja kunnollaan, mutta hauskaa pitäisimme. Toisella kerralla muistimme jo esittäytyäkin. Täytyy kyllä myöntää, että nyt olemme sopineet jo parista uudesta säännöstäkin, vauhdin hurmassa kun alkoi pikkurillejä murtua vähän turhan monelta. Sen aivan ensimmäisen tunnin jälkeen kuulin erään naisen toteavan: ”Olen asunut Ugissa kahdeksan vuotta, enkä ole sinä aikana tavannut yhteensä näin montaa mukavaa naista, kuin tämän tunnin aikana”.
Tätihaiden höntsäkoristreeneissä virtaa hiki, niillä parempikuntoisillakin. Sen lisäksi niissä kyllä virtaa nauru ja ilo, ihan vilpittömästi. On ollut mukavaa tutustua ihan uusiin, itseään yleensä nuorempiin, naisiin ja löytää se yhteinen henki siitä yhdestä pallosta taistellessa.
Tätihaitten toiminta alkaa nyt siirtyä ihan uudelle tasolle. Meille on tehty jo oma logo, joka kuvaa erinomaisesti periaatteitamme. Koripallo on kaiken takana, mutta ne korkokengät siinä pallon edessä kertovat meidän asenteestamme tätä harrastusta kohtaan. Paidatkin tulevat pian painosta, joten tunnistat Tätihait pian kaupungilla omasta tyylikkäästä t-paidastamme.
Mitä tästä voimme oppia? Jos et löydä itsellesi sopivaa tai kiinnostavaa harrastusryhmää, kokoa se itse, kuten Päivi teki. Toisaalta, jos tilaisuus tulee, lähde rohkeasti mukaan sellaiseenkin, jota et olisi koskaan uskonut tekeväsi, ihan vaan siksi, että se on kivaa, kuten minä tein. Kun oikeanlainen ihminen kysyy oikealla tavalla, niin Uudestakaupungistakin löytyy hetkessä puolensataa naista, jotka liikkuvat nyt aika paljon enemmän kuin ennen. Sitä paitsi, Tätihailla on nyt kaksi salivuoroa. Keskiviikkokin on nykyään mukava päivä.
Mari Jalava
Museonjohtaja