1950-luvun lopun kuivat kesät herättivät uusikaupunkilaiset pohtimaan mistä kaupunkiin olisi saatavilla lisää vettä. Ruokolanjärven vesi ei enää riittänyt. Tämä johti seuraavalla vuosikymmenellä suurhankkeeseen, jossa erotettiin merestä Velhovesi ja Ruotsinvesi nimiset merenlahdet makean veden altaaksi.
Allas valmistui vuonna 1965 ja kolmessa vuodessa merivesi muuttui käyttökelpoiseksi. Tästä lähtien makean veden allas on ollut tärkein raakavesilähde Uudellekaupungille ja tänä päivänä se on sitä myös monelle muulle Vakka-Suomen kunnalle.
Lupaehtojen mukaan altaan pinnan tulisi olla nykyistä huomattavasti alemmalla tasolla. Tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan ole päästy, sillä ylimääräisen veden juoksuttaminen pois altaasta on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi. Uudenkaupungin Vesi onkin lähtenyt hakemaan lupaehtojen muutosta, tavoitteena laillistaa altaan nykytila.
Mikäli Uudenkaupungin Veden hakemus hyväksytään, ovat voittajia ainakin ne sadat ihmiset, jotka ovat rakentaneet asunnon tai mökin makean veden altaan rannalle. He saavat säilyttää rantatonttinsa. Häviäjiä ovat taas alueen ne maanviljelijät, jotka kärsivät altaan tuomista tulvista ja peltojen vettymisestä.
Koska kyseessä on alueen ainoa raakavesilähde, tärkeintä on se, miten nykytilanteen säilyttäminen vaikuttaa vesihuoltoon. Altaan nykyisen vesitilavuuden, noin 160 miljoonaa kuutiometriä, säilyttämisen katsotaankin tuovan suuria etuja. Se esimerkiksi varmistaa altaan puskurikyvyn happamia vesiä vastaan ja takaa raakaveden hyvän laadun.
Puhdas vesi on yksi arvokkaimmista hyödykkeistä mitä meillä on, joten sen säilyttäminen joka tavalla on vain järkevää.