Muovia meressä

0
Merilintujen, kuten kuvan nuoren harmaalokin, mielestä meressä lillunut muovi tuoksuu herkulliselta.
Merilintujen, kuten kuvan nuoren harmaalokin, mielestä meressä lillunut muovi tuoksuu herkulliselta.

Luonto
Maija Karala

Melkein kaikilla maailman merilinnuilla on jo vatsoissaan muovia. Itämeri ei ole poikkeus, vaikka muovin määrä on meillä onneksi pienempi kuin valtamerissä. Suomalaismittausten mukaan muoviroskia on täällä yhdestä kymmeneen kappaletta kuutiossa vettä.

Muovi ei ole linnuille suinkaan harmitonta vatsantäytettä. Osa on myrkyllistä jo sellaisenaan. Toiset imevät itseensä raskasmetalleja ja muita ympäristömyrkkyjä, jotka sitten liukenevat taas linnun elimistössä.

Vaikka muovi ei olisi edes myrkyllistä, siitä on konkreettista haittaa: mitä enemmän vatsassa on muovia, sitä vähemmän mahtuu oikeaa ruokaa. Vatsoista on löydetty kaikkea mitä kuvitella saattaa: nukenpäitä, pullonkorkkeja ja muovikasseja. Suurin osa on kuitenkin tunnistamattomaksi jauhautunutta raetta, mikromuovia.

Muovi tappaa joukoittain merilintuja. Herääkin kysymys, miksi ihmeessä ne sitä syövät.

Viime viikolla julkaistussa tutkimuksessa kalifornialaistutkijat osoittivat, että muutaman viikon meressä kellunut muovi alkaa tuoksua lintujen nokkaan herkulliselta. Siitä leijailee dimetyylisulfidia. Yhdiste tuoksuu suunnilleen keitetyltä kaalilta, mutta merilinnuille se viestittää, että lähistöllä on krilliäyriäisiä.

Kun nokka on äyriäisten sijaan täynnä muovia, on myöhäistä perääntyä. Monien merilintujen nokka on täynnä taaksepäin osoittavia väkäsiä, joiden ansiosta liukas saaliseläin voi kulkea vain yhteen suuntaan – nieluun. Kaikki linnut eivät myöskään pysty oksentamaan.

Merimuovin vähentämiseen kokeillaan monenlaisia keinoja, mutta kaikkea ratkaisevaa hopealuotia tuskin on tiedossa lähitulevaisuudessa. Muovin tuotanto kasvaa edelleen kiihtyvällä nopeudella, ja sitä väkisin päätyy vesiin.

Norjalaistutkijat osoittivat lokakuussa, että peräti puolet meriin päätyvästä mikromuovista ei ole peräisin jätteistä, vaan autoilusta. Autonrenkaista ja maanteiden pinnasta hankautuvat mikroskooppiset muovinhituset ovat paljon suurempi ongelma kuin kukaan osasi kuvitella.

Sillä välin kun isoja ratkaisuja yritetään keksiä, me kaikki meren lähellä asuvat voimme tehdä osamme. Älä heitä muoviroskaa luontoon äläkä huuhtele sitä viemäriin. Vältä turhia muovipusseja ja -pakkauksia. Se voi pelastaa henkiä.

Juttu löytyy myös 24.11.2016 lehdestä