Suuri määrä sinisorsia talvehtii sulapaikoilla Suomen vesissä. Joukosta voi bongata myös taveja, telkkiä ja muita vesilintuja. Ruokaa talvehtijat saavat yleensä hyväntahtoisilta ihmisiltä, mutta kuinka ihmeessä ne tarkenevat? Jo katsoessa tulee vilu, kun ne muina sorsina tepastelevat paljain räpylöin jäällä ja uivat hyisessä vedessä.
Sorsien ja muiden lintujen tarkenemisen takana ei ole vain yhtä kikkaa, vaan ne ovat kaiken kaikkiaan erittäin hyvin sopeutuneita äärimmäisiin ilmastoihin. Samat keinot tulevat tarpeeseen, oltiinpa sitten jäätiköllä tai aavikolla.
Ykköskeino on paksu, hyvin eristävä höyhenpeite. Eivät ihmiset turhaan ole kautta aikojen tehneet untuvista takkeja ja täkkejä. Höyhenpeite eristää äärilämpötiloilta, olipa ulkosalla sitten kylmä tai kuuma. Sorsilla se on myös vedenpitävä.
Talvella eläin menettää paljon lämpöä uloshengityksen mukana. Vielä lisää energiaa kuluu, kun huuruna ilmaan haihtuva vesi täytyy korvata juomalla kylmää vettä tai syömällä lunta.
Lämmön ja veden säästämisessä auttavat nenäkuorikot. Niistä muodostuu nokan sisään monimutkainen limakalvojen peittämä sokkelo, jonka läpi hengitysilma kulkee. Se lämmittää ja kostuttaa ilman sisään hengittäessä, ja ottaa vastaavasti lämpöä ja kosteutta taas talteen paluumatkalla.
Kesäkeleilläkin linnun ulos hengittämä ilma jäähtyy parikymmentä astetta matkalla keuhkoista ulos sieraimiin. Talvella nenäkuorikoiden toiminta voi vielä tehostua. / Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 17.11.2016 julkaistusta lehdestä