Näin syksyllä monessa kodissa tuskaillaan banaanikärpästen kanssa. Pienet, punasilmäiset ötökät pörräävät keittiössä, kuhisevat biojäteastiassa ja tepsuttelevat hedelmien päällä. Mistä ne oikein tulevat?
Kuin tyhjästä ilmaantuva alivuokralainen on itse asiassa maailman suosituin koe-eläin. Sen avulla on tehty suunnaton määrä tutkimusta. Banaanikärpäsillä tutkitaan esimerkiksi alkionkehitystä ja mutaatioiden vaikutusta siihen, parinvalintaa, alkoholin vaikutusta elimistössä, sisäsiitoksen haittoja ja tuhansia muita aiheita.
Kärpäsen tutkimisesta tekee mielekästä se, ettei se lopulta ole kovinkaan erilainen kuin ihminen. Esimerkiksi alkion kasvua ohjaavat geenit ovat niin samanlaisia, että ne voitaisiin vaikka vaihtaa keskenään. Siksi kärpänen auttaa ymmärtämään ihmisten sairauksia ja kehityshäiriöitä.
Kaikesta tutkimuksesta huolimatta banaanikärpäsen elämä luonnossa on edelleen hämärän peitossa. Arvellaan, että kärpänen munii munansa puista vuotavaan mahlaan tai maahan pudonneisiin marjoihin ja hedelmiin, mutta tarkkaan sen elintapoja ei tunneta.
Kesäisin banaanikärpänen esiintyy Suomen luonnossakin. Ne mahdollisesti vaeltavat meille etelästä, tai livahtavat luontoon hedelmäkuormista. Syksyn tullen säät käyvät niille liian koleiksi, joten ne pyrkivät sisälle. Kotimaiset samankaltaiset lajit tapaavat sen sijaan pysytellä ulkosalla.
Sisällä banaanikärpäset etsivät kodikseen makeaa ja käymistilassa olevaa ainesta. Ne kuljettavat usein jaloissaan hiivasienten itiöitä. Niinpä banaanikärpästen asuttamassa keittiössä likaiset astiat alkavat usein salaperäisesti tuoksua tuorehiivalta. / Maija Karala
Juttu löytyy kokonaisuudessaan 03.11.2016 julkaistusta lehdestä