Tässä harjoittelemme uutta ajanlaskua Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tultua valtaan. Koin itse vallanvaihdon draaman Yhdysvaltain lähetystön vaalivalvojaisissa. Väkeä oli kuin tiukkaan pakatussa ruuhkabussissa ja seinällä jättiläismäinen CNN.
Vain yksi iloitsi Trumpin voitosta, porilainen kansanedustaja Laura Huhtaasaari (ps) hehkutti, että ”Trump on oman tien kulkija eikä kenenkään talutuksessa”. Suotuin poseeraamaan Lauran kanssa Clintonin ja Trumpin pahvikuvien välissä edellyttäen, että hän muistaisi mainita minun ”äänestäneen” Clintonia.
Muiden ilmeet olivat totisia, jopa kauhistuneita.
Europarlamentaarikko Satu Hassi näpräsi kännykkäänsä, hän oli huolissaan ilmastonmuutoksen kohtalosta ja ihmetteli floridalaisten äänestyskäyttäytymistä Trumpin voitoksi: – Eivätkö ne ymmärrä, että joutuvat ensimmäisinä veden alle, Floridassa pitäisi ajatella ilmastonmuutosta, johon Trump ei usko laisinkaan”.
Jorma Ollila muistutti Obamankin puheiden vedonneen tunteisiin ja Trumpin jatkaneen samaa linjaa. Hän pohdiskeli minkä vaalilupauksistaan Trump aikoo todella toteuttaa. Kaikkia hän ei pysty millään ajamaan läpi, kenties hän keskittynee maahanmuuttoon. Mutta miten maasta saadaan karkotettua miljoonat paperittomat?
Entinen suurlähettiläs Jukka Valtasaari sanoi osanneensa odottaa tällaista yllätystä brexitin jälkeen. ”Gallupit kulkevat jäljessä, niihin ei voi luottaa”. Trump näytti populisteille hyvän kampanjamallin. Likaisia vaaleja on tulossa lisää. Mitähän Ranskan vaaleissa tapahtuu?
Ryystimme jättikokoisista pahvimukeista kamalaa teetä ja hyvää kahvia, Kaikki lohduttivat toisiaan, että näyttelijä Reaganistakin tuli lopulta hyvä presidentti. Mutta hän osasi kuunnella neuvonantajia ja Trump taas on täysin pitelemätön tyyppi. Toiveikkaimmat uskovat Trumpinkin muuttuvan ”normaaliksi”, ja hirveät vihapuheet ovat vain teatteria, Muistin tämän myöhemmin kotona seuratessani televisiosta Trumpin kiitospuhetta, sehän oli rakentava ja valtiomiehelle sopiva puhe. Hän kehui jopa Hillary Clintonia eikä puhunut vankilasta sanakaan. Puhe oli kuin eri miehen suusta – vai onko Trumpilla kaksoisolento?
Yksimielisyys vallitsi Risto J. Penttilän kanssa siitä, että tähän loppuu maailma sellaisena kuin me sen tunnemme.
Kotimatkalla taksinkuljettaja myhäili: – Trump on ainoa ehdokas, joka pitää Venäjästä. Jos Putin ja Trump ovat ystävykset, niin se merkitsee rauhaa.”
Monelle tulee vielä Obamaa ikävä.
Pirkko Arstila
Kirjoittaja on toimittaja
ja uusikaupunkilainen
kesäasukas