Hyvä joulumieli -keräyksen tämän vuoden televisiomainos on tekijöiltään hauska oivallus siitä, miten pienestä ihminen ilahtuu. Mainoksessa nuori mies istuu kahvilan edustalla ja katselee ohikulkevia, vilkuttelevia lapsia. Hymy nousee pikku hiljaa hänen huulilleen: lasten huomio tuntuu hyvältä.
Nauruksi hymy repeää, kun mies katsoo taakseen ja huomaa, että lapset ovatkin vilkutelleet ikkunan takana kahvilassa istuvalle joulupukille. Minulle kävi vähän samalla tavalla tällä viikolla, kun istuin autossa Turussa. Aurajoen rantaa jonossa kulkeva lapsi katsoi minua suoraan silmiin ja vilkutti. Heilautin kättä takaisin ja ilo oli molemminpuolinen.
Tällaisista arkiselta tuntuvat kohtaamiset ovat isoja juttuja. Olen monta kertaa saanut hyvän mielen esimerkiksi kaupan kassalta. Hetken rupattelu ja aito kohtaaminen ovat säteilleet iloa koko päivään.
Me suomalaiset ja varsinaissuomalaisethan emme ole mitään sosiaalisia höpöttäjiä, mikä tekee yllättävistä kohtaamisista sitäkin merkityksellisempiä. Tutkija Henrietta Grönlund pohti Helsingin Sanomien Torstai-liitteen haastattelussa tällä viikolla suomalaisen kaupunkikulttuurin mykkyyttä. Suuta ei avata kuin hätätilanteessa, jos silloinkaan.
Esimerkkinä hän kertoi tilanteesta, jossa vanha rouva oli tukkinut kaupassa käytävän. Lastenvaunujen kanssa liikkeellä ollut mies ei pyytänyt naista väistymään, vaan tuuppi päästäkseen ohittamaan esteen. Miksi olemme tällaisia, hän kysyy.
Muissa kulttuureissa ja maailman suurkaupungeissa kohtaamiset kuuluvat tutkijan mielestä normaaliin arkeen. Ihmiset kyselevät ravintoloissa tuntemattomilta, miltä annos maistuu. Suomessa tätä sanottaisiin tunkeiluksi.
Näin joulun aikaan suomalaisetkin kaivavat itsestään esiin sosiaalisuutta. Hyvä niin, sillä siitä syntyy joulun parhaita lahjoja. Toisen huomioonottaminen ei ole vaativaa, se ei maksa mitään ja palkitsee niin antajan kuin saajankin.
Pari vuotta sitten helsinkiläinen lääkäri oli raskaan työvuoron jälkeen nukahtanut kotimatkallaan puistonpenkille. Tuntemattomat nuoret olivat herättäneet hänet huolestuneina. Lääkäri oli niin yllättynyt kohdalleen sattuneesta välittämisestä, että halusi siirtää hyvän teon eteenpäin lahjoittamalla nukahtamispaikkansa viereiselle kioskille 500 euroa. Sillä summalla katettiin ilmaisia jäätelöitä niin kauan kuin rahaa riitti.
Hyväntekeminen lisää hyvinvointia. Tutkija Henrietta Grönlund vahvistaa, että väite on faktaa: Tutkimuksista tiedämme, että aivot tykkäävät jakamisen hetkistä, vaikka pienistäkin. Jopa se, että näemme jonkun auttavan toista, saa aikaan aivovasteen.”
Otapa tänä jouluna kaveriasi, aviopuolisoasi, vanhempaasi tai muuta läheistäsi kädestä, katso häntä suoraan silmiin ja sano ääneen: olet minulle tärkeä. Kannattaa testata.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja