Joulu-alkuiset sanat ovat täynnä ainutkertaista tunnelmaa. Niitähän käytetään vain kerran vuodessa, lokakuusta vuoden loppuun.
Joulukalenterit. Joulukalenterit olisikin pitänyt tehdä itse. Olisi pitänyt ommella pitsireunaisia pussukoita värikkäistä kierrätyskankaista. Olisi tietenkin kuulunut askarrella niiden sisälle persoonallisia mutta äärimmäisen hyödyllisiä pikkumuistamisia. En löytänyt siihen ajoissa minkäänlaista inspiraatiota, joten ostin Prismasta kivat kalenterit, joiden kuvamaailma oli raatilaisten mukaan hanurista. Jokaisen luukun takana vallitsee ammottava tyhjyys, koska olin kuljettanut ne virheellisesti pystyasennossa ja kaikki suklaat olivat valuneet johonkin vielä löytymättömään luukkuun. Jonkun luukun takana odottaa tuplajättipotti!
Joulukortit. Kannattaako edes kommentoida. Ostin nopeasti nipun kortteja, joissa on luonnollisesti postimerkki maksettu aina ja ikuisesti. Tulen kotiin ja teksti on muuttunut matkalla ruotsiin. No, eipä tässä suurta hätää, sillä osa korteista lojuu edelleen laukun pohjalla. Onneksi niissä toivotetaan myös onnellista uutta vuotta, joten kortti on sikäli ajankohtainen vielä pitkään.
Joululeivonnaiset. Reseptinikkareilla on hyvä mielikuvitus. Leipomuksiin tulee loraus sitä ja lusikallinen tuota. Kassillisesta aineksia tulee ehkä nippanappa yksi pieni kakku pieniruokaiselle kulinaristille.
Joulutee. Joulukahvi. Joulusiivouksen yhteydessä löysin taas viime joulun jouluteet ja -kahvit käyttämättöminä kaapista. Kun ihminen juo vain tiettyä mokkaa, ei pysty näköjään edes joulun kunniaksi irrottelemaan.
Joulupuuro. Maksimoidaan löytämisen ilo. Rohkeasti koko pussillinen manteleita puuroon; ei se onnen määrä keltään ole pois.
Joulusiivous. Kasat kaappiin, ja tuoli tiukasti oven eteen.
Joulurauha. Se tulee kyllä jossain vaiheessa, kun kaikki ovat ensin saaneet raivota ja kiukutella rauhassa. Siitähän se nimikin tulee.
Joulukuu. Siinä on vain 31 lyhyttä ja pimeää päivää. Sen jälkeen alkaa puhtoinen ja täysin käyttämätön uusi vuosi.
Taina Pärkö-Luotonen
viestintäpäällikkö