Kaikki ovat varmaan kuulleet ”Sylvian joululaulun”, laulun, jossa ei juurikaan edes puhuta joulusta. Laulu kuului äitini lempijoululauluihin, joten lapsuudenkodissani sitä laulettiin joka joulu. Muistan, että tuolloin laulun sanat herättivät lapsen mielessä suurta hämmennystä – kuka ihme oli se Sylvia-täti ja miksi se piti kuollutta lintua häkissä? Myöhemmin sain kuulla, että laulussa olikin kyse muuttolinnusta, joka vangiksi jääneenä kaipasi takaisin vapauteen ja Suomeen. Surullista silti, eikä kovin jouluista.
Itse asiassa tarina ”Sylvian joululaulun” synnystä ja sisällöstä on paljon monipolvisempi.
Laulu perustuu suomalaisen runoilijan ja kirjailijan Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 kirjoittamaan runoon ”Sylvias hälsning från Sicilien”. Runon sävelsi aikanaan Karl Collan.
Runossa Sylvia on todella muuttolintu, todennäköisesti mustapääkerttu, joka kaipaa takaisin Pohjolaan. Lintu on vankina Sisiliassa ja runon toinen säkeistö kertookin Sisilian ihmeistä, vihreistä sypresseistä, lämpimästä säästä ja Etnan hämmästyttävästä tulivuoresta.
Pieni muuttolintu on jäänyt italialaisten metsästäjien vangiksi, sen silmät on puhkaistu ja se on suljettu häkkiin, jotta sen laulu houkuttelisi ansaan muita lajitovereita. Kolmannessa säkeistössä kaipuu isänmaahan, eli tässä tapauksessa Suomeen, jättääkin alleen kaiken muun.
Runoa kirjoittaessa Topelius ei suinkaan istunut etelässä kaipaamassa koti-Suomea, kuten voisi kuvitella. Todellisuudessa runoilija oli sairastunut masennukseen. Tosin tuohon aikaan ei puhuttu masennuksesta, vaan surumielisyydestä.
Päästäkseen irti ahdistuksestaan Topelius kirjoitti paljon luonto- ja vapausaiheisia runoja. Ja pienet linnut esiintyivät monessa muussakin runossa. Sylvian joululaulun ohella tunnetuimpia tekstejä lienevät ”Varpunen jouluaamuna” ja ”Kesäpäivä Kangasalla”. Syy siihen, miksi Sylvian joululaulussa puhutaan juuri joulusta, on yksinkertaisesti se, että runo syntyi jouluaattona.
Topeliuksen surumielisyydestä syntyi runouden ohella kuitenkin myös muuta hyvää. Kuten runosta on helppo lukea, häntä kauhistutti italialaisten tapa metsästää pikkulintuja vangittujen houkutuslintujen avulla. Niinpä Topelius perusti Suomen ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen ”Maj Föreningin” vuonna 1870. Yhdistyksen tavoitteena oli juuri pikkulintujen suojeleminen.
Samaan aikaan, ja ehkä juuri Topeliuksen esimerkin innoittamana, julkisessa keskustelussa nostettiin esiin eläinsuojelun tärkeys yleisesti. Myönnettiin, että monetkin muut eläimet kaipasivat suojelua ihmisen julmuudelta. ”Maj Förening” muuttuikin Helsingin eläinsuojeluyhdistykseksi vuonna 1874. Sen ensimmäinen tehtävä oli tarjota loppuun ajetuille hevosille armollinen kuolema.
Pieni Sylvia antoi siis alkusysäyksen suomalaiselle eläinsuojelutyölle. Kaikille teille, jotka nyt olette mukana tavalla tai toisella tässä tärkeässä työssä erityisen lämpimät joulun toivotukset.
Maija Ala-Jääski
toimittaja