Luonto
Maija Karala
Suomessa elää nyt kahdeksan maailmanlaajuisesti vaarantunutta lintulajia. Luku kasvoi yhdellä, kun Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto viime viikolla julkaisi uuden päivityksen uhanalaisten lajien Punaiseen listaan.
Pohjansirkun kanta on laskenut 1940-luvulta saakka. Täällä Etelä-Suomessa se on jo melkoinen harvinaisuus. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa pohjansirkkuja kuitenkin vielä pesii melko paljon.
Muut maamme maailmanlaajuisesti vaarantuneet lintulajit ovat kiljuhanhi, alli, allihaahka, punasotka, pilkkasiipi, mustakurkku-uikku ja kiljukotka.
Suomen lisäksi pohjansirkku on taantunut koko elinalueellaan. Siksi se lisättiin uhanalaisten lajien listalle lievimpään, eli vaarantuneiden kategoriaan. Seuraavat pykälät ennen sukupuuttoon kuolemista ovat erittäin uhanalainen ja äärimmäisen uhanalainen.
Syitä pohjansirkun ahdingolle ei täysin tiedetä. Pientä lintua ovat kuristaneet ainakin soiden kuivaus pesimäseuduillaan ja muutokset muuttoreitin varrella. Epäonnekseen pohjansirkku muuttaa talviksi Kaakkois-Aasiaan, missä pikkulinnut ovat monin paikoin vapaata riistaa.
Maailmanlaajuinen uhanalaisuusluokitus on eri asia kuin Suomen sisäinen uhanalaisuus. Ensin mainitussa arvioidaan todennäköisyyttä, että laji katoaa maailmasta kokonaan. Suomen oma arvio sen sijaan käsittelee paikallisen sukupuuton todennäköisyyttä maamme rajojen sisällä.
Usein Suomessa uhanalaiset lajit ovat maailmanlaajuisesti paremmassa jamassa. Esimerkiksi punasotka on maailmanlaajuisesti vaarantunut, mutta Suomessa erittäin uhanalainen. Sitä on kurittanut vesien rehevöityminen ja umpeenkasvu.
uonnontieteellisen keskusmuseon lintuasiantuntijat suosittelevat jo sen poistamista riistalintujen listalta: kanta ei enää kestä metsästystä.
Pohjansirkulla tilanne on päinvastainen. Suomessa kannan hupeneminen on pysähtynyt muutaman viime vuoden aikana, ja viime vuonna julkaistussa arviossa laji pääsi paikallisesti pois uhanalaisten listalta. Olemme siis tehneet jotain oikein.