Kyberhyökkäys. Räjähdys Olkiluodon ydinvoimalassa. Hakkerien isku.
Muun muassa tällaisia kauhukuvia maalailtiin sosiaalisessa mediassa, kun kodit pimenivät joulupäivän iltana yhdentoista aikaan illalla. Sähkökatkon syynä ei ollut kumpikaan edellä mainituista, vaan Kalannin sähköasemalla sattunut tulipalo.
Katko ei kestänyt meillä tuntiakaan, mikä on varsin siedettävä aika ilman sähköä. Jos joltakin meni pimeässä joulurauha, sitä tuskin voi vierittää sähköyhtiön syyksi.
Kinkun rippeet säilyivät jääkaapissa syötävinä, ja television sijasta kodeissa tuijoteltiin kynttilän lepattavaa liekkiä. Kesken jäänyt elokuva on digitaalisten pommien rinnalla melko mitätön murhe. Ja sitä paitsi Netflixistä ja TV-kanavien sivuilta voi koska tahansa jatkaa kesken jääneen elokuvan katsomista.
Sosiaalisessa mediassa ihmiset pääsivät välittömästi purkamaan tuntojaan ja pelkojaan. Paitsi vertaistukea sieltä sai myös tietoa, jota muutamat valistuneet somettajat auliisti jakoivat.
Sähköyhtiöt – oma paikallinen VSV muiden mukana – ovat lisänneet kiitettävästi kriisivalmiuttaan ja tiedotuskäytäntöjään viisi vuotta sitten tapahtuneen Tapani-myrskyn jälkeen. Harva tietää, että sähköverkkoyhtiöillä on nykyään käytössään esimerkiksi tekstiviestipalvelu, joka palvelee poikkeustilanteissa.
Kriisivalmiutta on parantanut paitsi hyvä tahto myös uudistunut sähkömarkkinalaki. Jakeluverkko on lain mukaan suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että sähkönjakelu saa keskeytyä lumikuorman tai myrskyn vuoksi korkeintaan kuudeksi tunniksi taajama-alueella. Haja-asutusalueella sähkokatko saa kestää korkeintaan 36 tuntia. Tähän tavoitteeseen pääseminen on vaatinut ja vaatii edelleenkin sähköyhtiöiltä miljoonien investointeja.
Erittäin rajallisesta Facebook-otoksestani päätellen monet täkäläiset ovat varautuneet sähkökatkon varalle. Kynttilät, taskulamput, patteriradiot ja tulitikut ovat tarpeellisia kapistuksia pimeässä.
Puuhella ja pannukahvit saattavat kuulostaa vanhanaikaisilta, mutta tosi paikan tullen niistä on muutakin kuin nostalgiailoa. Aggregaattikin löytyy monesta kodista.
Suurinta tuskaa monille aiheuttaa kännykän akun tyhjeneminen. Kriisitietoiset ovat hankkineet matka-akun tai autolaturin.
Vuonna 2011 Tapani-myrsky osoitti, että poikkeusoloissa selviäminen ei ole ikäkysymys. Anoppini oli tuolloin 85-vuotias, eikä valittanut kertaakaan, vaikka joutui elämään kaksi viikkoa ilman sähköä. Ei puhettakaan siitä, että hän olisi lähtenyt kotoaan minnekään.
Jouluyön pimeydessä meillä syntyi hauskoja keskusteluja. Olimme hetken olohuoneessa kuin leirinuotiolla. Mielenrauhaa lisäsi myös ajatus siitä, että päivät ovat alkaneet pidentyä. Jos Inarissa ihmiset elävät kaamoksessa reilun kuukauden, kyllä meidän täällä etelässä täytyy kestää kynttilänvalossa pari tuntia.
Eija Eskola-Buri
päätoimittaja