Suomen taloudessa valonpilkahduksien määrä on lisääntynyt ja näyttäisi siltä, että taantuma on jäämässä taakse. Digitalisoitunut maailma ja globaalit kilpailijat vaativat suomalaisilta yrityksiltä entistä suurempia ponnistuksia, jotta tuotteita tai palveluita voidaan tuottaa kannattavasti kotimaassa. Tässä onnistuneet yritykset ovat saaneet valtakunnan medioissa viime aikoina näyttävästi huomiota, kuten olemme lukeneet ja kuulleet niin Uudenkaupungin autotehtaan kuin Turun telakan osalta.
Yrityksen menestykseen tarvitaan koko henkilöstöltä uskoa yhteiseen asiaan ja vaikeuksien edessä periksiantamattomuutta. Mistä yhteisöllinen tapa toimia ja halu onnistua syntyvät? Ihmisten johtaminen on pitkäjänteistä työtä ja tämän vuoksi jatkuva johtajuuden puute on nähtävissä yrityksestä nopealla silmäyksellä. Vastaavasti hyvin johdettu organisaatio voi toimia tehokkaasti pitkiäkin aikoja ilman johdon päivittäistä ohjausta ja puuttumista, kunhan yhteiset pelisäännöt ja ohjeistukset ovat juurrutettu työyhteisöön.
Positiivisen organisaatiokulttuurin rakentaminen vie vuosia. Tärkeintä on unohtaa perisuomalaiset ajatukset ´heikoimmasta lenkistä´ tai ´vastarannankiiskistä´. Johtajan on nähtävä henkilöresurssit mahdollisuuksina. Tiiminjäsenien henkilökohtaisia ominaisuuksia tulee yhdistellä keskenään ja arvostaa heidän erilaisuuttaan. Ihmisten arvostaminen ja kunnioittaminen luovat luottamusta ja luottamus avointa keskustelua. Avoin keskustelu rakentaa työtyytyväisyyttä ja työtyytyväisyys sitoutuneisuutta. Sitoutuneisuus herättää yhteisen uskon, halun ja ilon yhteiseen menestykseen.
Kriitikot hymähtelevät tässä vaiheessa ja negatiivisimmat ovat siirtyneet lukemaan kuolinilmoituksia. Olisihan se naiivia ajatella, että ihmisten johtaminen on näin perinteistä. Mutta voisiko se kuitenkin olla? Ihmisten kuuntelemista, esimerkkinä toimimista ja kysymyksien kysymistä. Riittääkö, että johtaja on koko sydämestään ihmisten palveluksessa? – on sitten kysymys henkilöstöstä, asiakkaista tai yhteistyökumppaneista. Pyyteettömyys ja oman navan tuijottamisesta pääseminen voi olla meille ihmisille ajoittain vaikeaa. Joulunpyhien lähestyessä meillä jokaisella on toivottavasti hetki aikaa pysähtyä ja pohtia asioita. Aionkin esittää itselleni kysymyksen ”Olethan ihmisten valmentajana muistanut olla vilpittömästi heidän palveluksessaan?”
Timo Räsänen
Kirjoittaja on uusikaupunkilainen perheenisä, jossa on esimieskokemusta kymmenen vuotta pankkitoimialalta.