Sattuipa Saksojen yhdistymisen aikoihin, että Pikku-Kallen, saksaksi Kleine Carl, isi oli ostanut uuden auton, oikein Mercedeksen. Carl pääsi ajelulle. Isi ajoi ja Carl istui vieressä. Kun Carl oli terävä ja oppivainen poika, niin hän sai tehtävän. Hänen piti risteyksissä tarkkailla oikealta tulevaa liikennettä.
Matka joutui ja hitaammin ajava tuli perä edellä vastaan. Se ohitettiin vauhdilla ja Carl totesi, että ”siihen sekin auto jäi.” Isi lausui painokkaasti, että ”ei se mikään auto ollut, se oli Trabant.”
Tultiin risteykseen, isi kysyi: ”Tuleeko autoja.” ”Ei tule”, vastasi Carl. Isi painoi kaasua – ja silloin rysähti ilkeästi. ”Mikset sanonut, että sieltä tulee auto?” tiedusti isi tuohtuneena. ”Ei se ollut auto, se oli Trabant”.
Niinhän siinä kävi, valtion liikenneväylien yhtiöittämiselle nimittäin, törmäys arjen ja valtionhallinnon realiteettien kanssa.
Ministeri sanoi, että julkinen rahoitus ei riitä tiestön ylläpitämiseen, pitää kerätä lisää. Liikenteeltä kerätään veroja noin 8 miljardia per vuosi. Summa riittäisi, mutta suurin osa siitä menee valtion kassaan, tiestöön käytetään vain 1,7 miljardia. Helpointa olisi vain osoittaa lisärahaa valtion budjetista, onhan valtiolla lukematon määrä erilaisia veroja, joilla lisärahoitus olisi voitu kerätä.
Ministeri esitti myös, että väyläyhtiö olisi voinut houkutella yksityistä rahoitusta. Lahjoituksinako? Ei suinkaan, vaan sijoituksina – ja sijoituksille pitää saada tuottoa. Tiestölle menevän rahan lisäksi olisi autoilijoiden maksettavaksi tullut tuo tuotto.
Ministerin mukaan muutokset olisivat edellyttäneet väyläyhtiön perustamista, jotta rahoittajiksi saadaan jatkossa myös EU, Euroopan investointipankki ja Pohjoismaiden investointipankki jne. Näin ei ole, esimerkkinä vaikkapa E18 tie Turku-Lohja välillä, johon valtio sai EU-rahaa ilman mitään yhtiötä. Itse asiassa valtio saa rahaa halvemmalla kuin mikään yhtiö, sen osoittaa valtion nykyinen lainanotto.
Entäpä jos ei olisi esitetty väyläyhtiötä, vaan että valtio itse alkaa kerätä nykyistä ajoneuvoveroa myös ajetun kilometrimäärän mukaan, mutta niin, että ne, jotka eivät tätä halua, maksavat veron nykyiseen tapaan. Nykyisin sitä kerätään vajaat 900 miljoonaa euroa.
Entäpä jos seurantalaitteen hankkiminen (sitten kun niitä olisi saatavissa) olisi ollut vapaaehtoista niin, että sellaisen hankkivat maksaisivat veroa sitä mukaa kuin kilometrejä kertyy eikä 12 kuukaudeksi etukäteen kuten nykyisin. Tämä voitaisiin porrastaa päästöjen mukaan, kuten nykyisin, mutta myös sen mukaan, kuinka ruuhkaisilla alueilla ajetaan.
Näin olisi saatu uutta teknologiaa käyttöön ja myöhemmin vientiin myytäväksikin. Nyt ei saada.
Toki kaikesta olisi pitänyt neuvotella kaikkivaltiaan valtiovarainministeriön kanssa.
Raimo Korhonen