Sorvakon rantaan suunnitellut uudet kerrostalot ovat ryöpsäyttäneet kaupunkikuvaan liittyvän keskustelun Uudessakaupungissa. Tämän lehden tekstiviestipalstalla asiasta on keskusteltu sen verran vilkkaasti, että voi jo puhua melkein paikallisesta Guggenheimista. Helsingin museohankkeessa tosin puhuttiin arkkitehtuurin lisäksi paljon muustakin, mutta myös taidemuseon tummanpuhuva ulkoasu oli vilkkaan keskustelun kohteena.
Kerrostalot suunnitellut uusikaupunkilainen arkkitehti Marko Kivistö tunnetaan Uudessakaupungissa ammattiopiston opettajana. Hän on myös erittäin arvostettu arkkitehti ja Helsingin Töölönlahdelle muutama vuosi sitten rakennetun Musiikkitalon pääarkkitehti.
Julkisten rakennusten suunnittelijat ovat tottuneet olemaan kovankin kritiikin kohteena. Rakennusten ulkonäkö on makuasia, ja jokaisella on oikeus sanoa niistä mielipiteensä. On positiivinen asia, että kaupunkilaiset ovat kiinnostuneita ympäristöstään ja haluavat osallistua kaupunkikuvasta käytävään keskusteluun. Rakennuksia ei tehdä vain yhtä sukupolvea varten, ja niiden pitää kestää aikaa. Eri aikakausien kerrostumat saavat näkyä kaupungissa.
Kun kysymys on kaupunkikuvan kannalta erittäin merkittävistä kohteista, rakennusten ulkoasulle asetettavat tavoitteet ovat tietysti erityisen tärkeitä. Talojen pitää kestää elämää ja aikaa, ja niiden pitää istua maisemaan jokaisena neljänä vuodenaikana.
Marko Kivistön mielestä keskustelu on tervetullutta, mutta hän toivoo, että sitä käytäisiin avoimesti ja omilla nimillä. Tämä on perusteltua, sillä puskista kritisoiminen asiassa kuin asiassa ei ole kovinkaan rakentavaa.
Uudessakaupungissa on lähivuosina luvassa runsasta korjaus- ja uudisrakentamista. Puutalokaupungin imagoon sopii yleisesti nosteessa oleva puurakentaminen, ja ainakin Mältinkalliolle nousevissa kerrostaloissa osassa käytetään puumateriaalia. Julkisessa rakentamisessa on tehty koko Suomessa takavuosina paljon virheitä, jotka kostautuvat nyt muun muassa kosteusongelmina. Oma lukunsa on aika, jolloin vanha rakennuskanta sai väistyä uuden tieltä kenenkään sitä kyseenalaistamatta. Kaikesta pitää ottaa opiksi.