Uudenvuoden edellä lehdessä kerrottiin Seniorien kulttuurikävelyistä, joilla käydään tutustumassa Uudenkaupungin nähtävyyksiin ja muistellaan mm. täällä eläneitä merkkihenkilöitä. Kävelyjen vetäjä kummasteli, ettei talojen seiniin kiinnitetyissä muistolaatoissa ole mainittuna yhtään naista.
Ilmiö ei ole erityisen uusikaupunkilainen. Maailman sivu ja lähes kaikkialla on aina pidetty merkittävänä sitä, mitä miehet tekevät – johtavat ja sotivat ja keksivät ja luovat. Myös historiaa on katsottu lähinnä merkkimiesten, kuninkaiden ja sotapäälliköiden, näkökulmasta. Ei ole kaukana aika, jolloin koululaisille Suomen historiasta opetettiin painokkaasti Kustaa Vaasan poikien keskinäisiä kahinoita. Uudenkaupungin perustamisen lisäksi Kustaa II Aadolf muistetaan lähinnä 30-vuotisesta sodasta, jonka tuoksinassa hän sai surmansa.
Tavalliset ihmiset ja heidän arkensa ovat alkaneet kiinnostaa vasta aivan hiljattain. Naisten ja lasten historiasta on puhuttu vasta pari-kolme vuosikymmentä. Ei siis ihme, ettei laatoissa ole naisten nimiä. Naisten tekemä työ ja heidän osuutensa yhteiskunnan kehityksessä eivät ole olleet kenenkään mielestä kovin kiinnostavia.
Uudenkaupungin merkkivuoden kunniaksi voisi vaikka kahvipöydissä pohtia, ketkä olisivat ne noin puolen tusinaa uusikaupunkilaista naista, jotka ensimmäisinä ansaitsisivat tulla muistetuiksi kaupungin 400 vuoden ajalta. Ketä naisia ja heidän elämäntyötään voisimme putsata historian pölyistä esimerkkinä esiäitien tekemisistä?
Yksi omista suosikeistani on Augusta Olsson, joka vuosikymmenet valokuvasi uusikaupunkilaisia sekä omassa kuvaamossaan että sen ulkopuolella. Hänen ansiostaan tiedämme paljon enemmän siitä, miltä kaupunki ja kaupunkilaiset näyttivät noin sata vuotta sitten. Hän harrasti mm. purjehdusta aikana, jolloin se ei ollut merikaupungissakaan mikään tavanomainen naisten harrastus.
Toinen rajoja rikkonut porvaristyttö oli noina aikoina Agda Blom, joka opiskeli puutöitä, valmisti itse huonekaluja ja perusti oman veistokoulun, ei tosin Uuteenkaupunkiin vaan muualle.
Kuka oli Maria Savon, jonka sairastupa sijaitsi Sorvakon mäessä lähellä vanhaa sairaalaa? Mitä muuta Rouvasväenyhdistys on tehnyt kuin prohdannut ja kahvitellut? Onko kukaan koskaan kuullut Elvira Willmanista tai Vendla Randelinista, jotka molemmat vaikuttivat kirjallisuuden saralla?
Niinpä. Ja monia muita. Että juuri siksi, vaikkei yhtään uutta muistolaattaa laitettaisikaan.
Jos joku uusi muistomerkki haluttaisiin pystyttää, sen voisi omistaa merimiehen muijalle ja kalamiehen koiralle. Jonkun piti pitää kotirintama kunnossa sillä aikaa, kun toiset tekivät urotekojaan maailmalla.
Raija Herrala-Nurmi
toimittaja