Mustat möhkäleet

0

Kaupungin paraatipaikalle suunnitellaan mustia möhkäleitä. Kaupunkiin, joka on tunnettu hienosta empiretyylisestä ruutukaavasta. Kaupunkiin, jonne tullaan tutustumaan puutaloarkkitehtuuriin. Onko tämä joku huono vitsi? Katson kuvia kauhistuneena, onko tämä Helsingin ongelma lähiö vai rakastamani Uusikaupunki?

Joskus kaupungissa vanhoja rakennuksia revittiin eikä rannalla ollut muuta arvoa kuin venesatamana. Niiltä ajoilta on peräisin rannan rumimmaksi äänestetty talo eli ”Kirsta”. Sitä on kunnioitettavasti yritetty kohentaa viihtyisämmäksi, mutta tehty mikä tehty. Siitä olemme kantapään kautta oppineet, etteivät uudet rakennukset mihinkään katoa, vaan niitä joutuvat katselemaan myös tulevat sukupolvet.

Kaupungin ranta on saatu viihtyisäksi. On kauniina kaartuva, laivaa muistuttava silta, valoja ja istutuksia. On hauska käyskennellä ympäri lahtea ja ihailla venesatamaa ja sen pieniä yksityiskohtia. Ranta on muodostunut hienoksi kokonaisuudeksi kaikkien nautittavaksi. Ja sitten keskelle idylliä aiotaan pläjäyttää mustia kenkälaatikoita! Mustat möhkäleet pysyvät silmissämme mistä suunnasta niitä katsommekaan. Ne muuttavat rannan lähiöksi.

Laatikkotalot ovat halpa nykytrendi, jota tulevaisuudessa kauhistellaan eikä niitä riitä peittämään mikään muratti. Uudessakaupungissa ne tulevat olemaan osa kaikkia rannan valokuvia ja matkailujulisteita. Ne ottavat kaiken huomion. Pakkahuoneen istuskelijoiden munkit menevät monta kertaa väärään kurkkuun ankeasta näkymästä. Mutta onhan ainakin puheenaihe.

Rannan kuningaspaikalle pitäisi vaatia luovaa arkkitehtuuria. Modernia, vanhoihin taloihin sopivaa. Luontevinta olisi osittain puutalo, se saisi myös positiivista julkisuutta, voittaisi jopa palkintoja.

Sanotaan arkkitehtuurin viestivän aikansa mielentilasta. Miksi tämä asuintalo DDR:n malliin juuri tässä kaupungissa? Onko Uusikaupunki näin lattapäinen? Sanotaan arkkitehtuurin olevan myös ”kivettynyttä musiikkia”. Möhkötalot viestivät heavy metallia ja lähiöiden ahdistusta. Ei Crusellin romantiikkaa, ei Usko Kempin nostalgiaa, ei säveltäjä Sallisen hengen lentoa. Jos arkkitehti haluaa päästä historiaan, niin nyt on tuhannen taalan tilaisuus luoda hieno, rantaan sulautuva tai rantakuvaa täydentävä rakennus.

Ehdotan, että jos möhköt, kuin Muumilaakson mörkö, uhkaavat nousta rannalle, niin alamme joukolla vastustamaan. Keräämme kansalaisadressin. Kaikki kaupungin henkeä rakastavat allekirjoittamaan! Kysymyksessä on kaupungin viihtyvyys ja – maine.

Pirkko Arstila
Kirjoittaja on toimittaja ja uusikaupunkilainen kesäasukas