Luonto
Maija Karala
Viime viikolla nähtiin vihdoin lyhykäinen pakkasjakso. Onneksi luntakin tuli, sillä lumettoman maan ja pakkasen yhdistelmä on vaaraksi maassa talvehtiville pikkueläimille ja kasveille.
Pakkaspäivän metsäkävelyllä olin hypätä nahoistani, kun puron varrella seisova suuri kuusi yllättäen paukahti kuuluvasti. Hetken hiljaa seisoskelu osoitti, että muutkin ympäristön puut paukkuivat – meneillään oli kirjaimellisesti paukkupakkanen!
Nykyään Etelä-Suomessa kovia pakkasia on niin harvoin, että pakkasen tapa paukkua metsissä ja puutalojen nurkissa oli päässyt unohtumaan. Mutta mistä moinen ilmiö oikein johtuu?
Selitys on puun rakenteessa. Sekä elävissä puissa että talojen rakennuspuussa on ohuita putkia eli vesikanavia, joita pitkin vesi liikkuu. Vesikanavia pitkin isokin puu imee vettä maasta latvaansa saakka.
Vedellä on nesteeksi erikoinen tapa: se on tiheimmillään neliasteisena, mutta jäähtyessään kylmemmäksi se alkaa jälleen laajeta. Vielä enemmän se laajenee jäätyessään.
Laajeneva vesi ei välttämättä enää mahdu ahtaisiin vesikanaviin. Lisäksi pakkasella puun pintakerros jäähtyy, ja siksi kutistuu, nopeammin kuin plussan puolella pysyttelevä sisäosa. Sekin lisää painetta.
Paine voi lopulta rikkoa puuainesta ja purskahtaa seuraavaan kammioon tai puunkuoren läpi ulkoilmaan saakka. Tästä kuuluu äänekäs paukahdus.
Rakennuksissa ilmiö on yleensä aivan harmiton, vaikka kuulostaakin hurjalta. Eläviin puihin se voi joskus aiheuttaa pahannäköisiä pitkittäisiä repeämiä, joita sanotaan pakkashalkeamiksi.
Erityisen herkkiä paukkumaan ovat koivut ja jalot lehtipuut. Koivikossa pakkashalkeamia näkeekin usein. Ilmeisesti paukkumista voi sattua vankalle havupuullekin, osoitti minut säikäyttänyt kuusi.
Joskus kuulee puhuttavan myös tulipalopakkasista. Se ei onneksi tarkoita, että kylmyys saisi puut tai kodit syttymään spontaanisti tuleen.
Tulipalopakkasen selitys on arkisempi: kovilla pakkasilla tulipaloja syttyy useammin kuin leudommilla keleillä. Se johtuu yksinkertaisesti innokkaasta lämmittämisestä. Palelevat ihmiset lämmittävät tulisijojaan liian nopeasti liian kuumiksi.
Erityisen herkkiä paukkumaan ovat koivut ja jalot lehtipuut.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 12.01.2017 julkaistusta lehdestä