Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle Tukholman olympialaisissa vuonna 1912. Tai niin ainakin vanha viisaus kuuluu.
Kolme kultamitalia ja yksi hopea on upea saavutus, mutta lausunto on vahvasti yliampuva. Kisoihin osallistui vain 28 maata, joista suurin osa Euroopasta. Todellisuudessa ”Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle” on Suomen Urheilulehden keksimä ilmaus vuodelta 1939. Muuten Tukholman kisoja voidaan toki pitää suomalaisessa (urheilu)historiassa merkittävinä.
Suomella ei ollut omaa lippua ja avajaisissa joukkueen piti astella Venäjän joukkueen takana. Silti ryhmä toi kotiin 26 mitalia ja oli jopa jalkapallossa neljäs.
Kansallistunteelle ja -ylpeydelle saavutuksilla oli suuri merkitys. Sen jälkeen on iloittu aina, kun tämä pieni pohjoinen kansakunta on saavuttanut jotakin suurta. Erityisesti urheiluhistoriamme tuntee paljon voittajia, mutta muistakin maailmalla menestyneistä on osattu iloita, vaikka toki suomalainen kateuskin puskee ajoittain pintaan.
Menneen vuoden suurin suomalainen maailmalla taisi olla Saara Aalto, johon ainakin Iso-Britannia ihastui. Sen jälkeen myös suomalaiset oppivat arvostamaan Aaltoa, kun hieman suurempi yleisö oli ottanut hänet omakseen.
Väheksymättä yhtään esimerkiksi taloustieteen Nobelin-palkinnon voittanutta Bengt Holmströmiä, juuri urheilun tai viihteen saralla menestyneet otetaan helpommin vastaan. Toki ”koko kansan suosikista” takaisin maan pinnalle putoaminen tapahtuu usein yhtä nopeasti kuin nousukin. Vai kuinka moni kuuntelee vielä Lordia?
Maailmalla matkustaessa saa hämmentävän usein ihailevia kommentteja, kun mainitsee olevansa Suomesta. Kehuihin, joihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa, on usein vaikea suhtautua, mutta esimerkiksi Hollannissa jaksan edelleen iloita, kun joku huutaa ”Jari Litmaanen”.
Olin aikoinaan Hollannissa vaihdossa Utrechtin kaupungissa, jossa sijaitsi merkittävällä paikalla Iittalan myymälä. Siitä piti tietenkin ottaa kuva, että katsokaa nyt, kun suomalaisia tuotteita on täälläkin. Pettymys olikin suuri, kun huomasin viime kesänä kaupan hävinneen.
Muiden opiskelijoiden kanssa keskusteltiin usein kulttuureista ja siitä, mistä muut oman maani tuntevat. Vaikka himit ja nightwishit olivat monille tuttuja, oli hauska kuulla kahden tshekkiläisen suusta kuinka paljon he pitävät Värttinästä. Yhdellä hongkongilaisella opiskelijalla oli puolestaan Muumi-penaali.
Eniten iloitsin kuitenkin luennolla, jossa jokaisen opiskelijan piti keksiä muutama asia kaikkien läsnä olleiden kotimaista. Suomesta muistettiin toki Nokia ja Kimi Räikkönen, mutta valtaosa kirjoitti puhtaudesta, luonnosta ja rauhallisuudesta. Näistä asioista varmasti kaikkien on helppo olla ylpeä.
Risto-Matti Kärki
tuottaja