Viestittelin tässä yksi ilta kuulumisia ystäväni kanssa. Hän on innostunut matkustelusta ja kertoi tunnelmistaan reissun päällä. Ystäväni huuteli aina silloin tällöin väliaikatietoja löytämistään lentotarjouksista ja haaveilimme yhdessä hetken.
Pian hän naputteli innostuneena päättäneensä lähteä seuraavaksi kohti Indonesiaa. Vaihdoimme vielä muutaman viestin ja sitten keskustelu hiipui. Pian puhelin kuitenkin taas värähti. Viestissä luki, että lentoliput tuli ostettua Jakartan sijasta vahingossa Bangokiin.
Ensin naurahdin, sitten hämmennyin ja lopulta aloin miettiä, miten itse reagoisin vastaavassa tilanteessa. Olisinko pyrkinyt vaihtamaan määränpäätä?
Kysyin ystävältäni, miten tällainen moka edes pääsi tapahtumaan. Samanhintaiset lentodiilit olivat olleet auki eri välilehdillä ja hän oli epähuomiossa alkanut klikkailla henkilötietojaan Thaimaahan vievään lentoyhtiöön.
Koen, että suomalaisessa kulttuurissa suhtaudutaan virheisiin melko raadollisesti. Vai miksi lapselle täytyy huutaa niin kovin kaatuneen maitolasin vuoksi? Oppiipahan ainakin siivoamaan jälkensä.
Suomalaisesta virhekulttuurista kertoo Vesa Sisätön vuonna 2016 julkaistu kirja Tuhansien mokien maa, joka esittelee Suomen tunaroinnin kattavan historian. Kirjassa korostuu suomalainen erityispiirre eli jääräpäisyys: tehdään miten on päätetty, vaikka siinä ei järkeä olisikaan.
Ystäväni suhtautui tekemäänsä kömmähdykseen vallan upeasti ja seikkailee tällä hetkellä Bangokin lämmössä. Ehkä ne ovatkin muiden tekemät virheet, jotka ärsyttävät omia mokia enemmän?
Sanakirjan mukaan virhe on vahingossa väärin mennyt tai tehty asia, erehdys. Se on eräissä urheilulajeissa suorituksen säännönvastaisuus, tuotteessa ilmenevä vika tai tietokoneohjelman toiminnassa oleva puute, joka saa ohjelman toimimaan väärin tai lakkaamaan toimintansa.
Mutta miten virhe määriteltäisiin elävässä elämässä? Ja voiko virhettä oikeastaan määritellä kukaan muu, kuin tekijä itse?
Joskus olisi ihanaa, että elämän kysymyksiin olisi niin yksinkertaista vastata kuin tehtäviin peruskoulun kokeissa: oikein vai väärin. Vastauksen voisi tarkistaa kirjasta. Mutta omaan elämään ei ole olemassa valmista opasta. On läheisten mielipiteitä, on faktoja, on erilaisia tarkastelukulmia ja erilaisia elämäntilanteita.
Jos ratkaisu on tilanteessa tuntunut oikealta, voiko sitä myöhemmin enää edes pitää virheenä?
Isot päätökset voivat olla rankkoja ja vaikeita. Yhteishaun kanssa painiskelevat nuoret eivät tarvitse vanhempaa, joka manaa virhettä, vaan aikuisen, joka tukee ja antaa keskusteluapua.
Kun ymmärrämme, mitä emme halua tehdä, opimme, mitä haluamme tehdä, sanoi kirjailija Samuel Smiles. Virheitä pelkäämällä ei pysty saavuttamaan unelmia.
Ainakin sen on elämänkoulu tähän mennessä opettanut, että virheistä, erheistä ja vastoinkäymisistä voi avautua ihan kokonainen uusi maailma.
Ja ihmisethän tekevät virheitä. Siksi lyijykynissä on pyyhekumit. Sen tietää jopa Simpsonit-animaation Lenny.
Henrika Bäcklund
toimittaja