Tikkojen jättiläisen jäljillä

0
Palokärki kuorii raidan runkoa hyönteisiä etsiessään.
Palokärki kuorii raidan runkoa hyönteisiä etsiessään.

Luonto
Maija Karala
Palokärki on maamme tikkalajeista ylivoimaisesti suurin, melkein variksen kokoinen kolossi. Suuria ovat myös sen ääni ja ruokahalu. Palokärki itse on yllättävän piileskelevä, mutta sen läsnäolo on helppo varmistaa äänen tai ruokailujälkien avulla, jos tietää mitä etsiä.

Palokärjen lempievästä ovat muurahaiset, ja niistäkin nimenomaan jättiläiset: lahojen puiden sisään käytäviään kovertavat hevosmuurahaiset. Niitä etsiessään musta tikka tekee hurjannäköistä jälkeä. Se voi kuoria suuria osia havupuiden tyvistä ja hakata niihin syviä koloja. Jäljet näyttävät paljon tikkaa suuremman eläimen tekosilta. Joskus niitä näkee epäiltävän karhun tai mäyrän kaivamiksi.

Muurahaisten lisäksi palokärki etsii hyönteistoukkia puiden kuorten alta. Sen suosimaa metsästysmaastoa näyttävät olevan erityisesti raidat. Niissäkin sen jälkiä on vaikeaa uskoa suhteellisen pienen linnun tekemiksi. Lähimetsässämme palokärki katkaisi ja pudotti viime talvena ison raidan koko latvaosan, puolisentoista metriä puunrunkoa!

Palokärkeä ei kuitenkaan onneksi pidetä tuholaisena. Hevosmuurahaisia se hakkaa esiin vain jo valmiiksi lahosta puusta, eikä raitapusikoitakaan moni jää kaipaamaan. Lintu voi kuitenkin joskus aiheuttaa närää, kun se innostuu takomaan ulkorakennusten puuseiniä. Vanhojen varastojen ja latojen seinissä voi olla sen jäljiltä isoja reikiä.

Tikkojen jättiläinen viihtyy kotimetsissään ympäri vuoden. Se ei muuta eikä juuri edes vaeltele. Nyt helmikuussa palokärjet ovat vielä keskittyneet talvipuuhiinsa. Ne etsivät horrostavia hyönteisiä, jotka eivät edes ehdi herätä tajutakseen, millainen kohtalo niitä odottaa. Metsästysmaillaan lennellessään ne pitävät omintakeista ääntä: kaikuva ”kry-kry-kry” kuuluu talvisessa metsässä kauas.

Kun kevät koittaa, palokärjet alkavat kuuluttaa jopa yli tuhannen hehtaarin kokoista pesimäpiiriään. Ne vuoroin rummuttavat puuta, vuoroin huutavat kimeästi. Molemmat äänet kuuluvat kauas, ja varmistavat etteivät naapuruston lajitoverit erehdy väärälle reviirille.

Silloin kannattaa seurata ääntä. Palokärjen näkeminen kaukaakin on aina sykähdyttävä kokemus.

Tikkojen jättiläinen viihtyy kotimetsissään ympäri vuoden.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 09.02.2017 lehdestä