Kuntavaalit pidetään ihan kohta. Ehdokkaat ja äänestäjätkin ovat jo selvillä, nyt puuttuu enää näiden kahden välinen yhteys. Kenelle kukakin antaa äänensä vai jättääkö sen vallan käyttämättä? Itse olen menossa äänestämään, mutta tässä vaiheessa kaikki muu on vielä auki.
Vuosien aikana on tullut äänestettyä eri henkilöitä, joskus jopa samaa henkilöä useammassakin vaalissa. Osan ääneni saaneista muistan, osan en. Esimerkiksi tällä hetkellä en muista, ketä viime kuntavaaleissa äänestin. Todennäköisesti hän ei ollut ikimuistoinen henkilö.
Tälläkin kertaa ääneni saa mies tai nainen, ei väliä. Hän voi olla vanha tai nuori, periaatteessa, mutta kun luet pidemmällä, huomaat että kallistun enemmän vanhemman ikäluokan ehdokkaiden puoleen. Tiedän, että nuoruus on ainoa vakava sairaus, joka varmasti paranee odottamalla, mutta silti.
Ääneni saavan tulee olla avarakatseinen, mutta ei taivaita maalaileva, sivistynyt, mutta ei opettajamainen pälpättäjä, historiaa tunteva, mutta ei koko ajan vanhoja muisteleva, elintavoiltaan esimerkillinen, mutta ei ihan kokonaan.
Esimerkiksi tupakin röyhyttelyä ehdokkaani ei saa harrastaa, sen sijaan jonkun tuopillisen kesäiltana terassilla saa ottaa. Ja tarjota.
Valitsemani ehdokas osaa erottaa oleelliset epäoleellisista, isot ja tärkeät asiat pienistä ja vähemmän tärkeistä ja keskittyä niihin tärkeisiin. Valtuustossa ei tarvita mitään yhden asian liikkeitä tai siltarumpupoliitikkoja vaan sellaisia, joilla on kykyä ja halua nähdä metsä puilta ja ennen kaikkea toimia sen mukaan katse seuraavia vaaleja kauempana.
Ääneni saavan ei tarvitse olla suulas ja esiintymiskykyinen, joka paikassa itsensä ja ajatuksensa esille tuova henkilö, sellaisia on nykymedia muutenkin täynnä. Arvostan enemmän hiljaisia puurtajia, jotka tekevät taustatyönsä kunnolla.
Ja sitten tärkein kriteeri: Ehdokkaallani ei saa olla jokaiseen kysymykseen hyllyltä tulevaa vastausta. En usko, että sellaista ehdokasta on, joka tuntee jokaisen asian, jota häneltä kysytään.
Tiedän, että sellaisia ehdokkaita on, jotka vastaavat jokaiseen kysymykseen kuin vettä vaan, mutta he eivät ole minua varten.
Minulle saa vastata, että enpä tiedä, miten tuo asia on, täytyypä selvittää. Ei tietenkään jokaiseen kysymykseen, mutta tietty inhimillisyys tietopohjassa sallitaan.
Ja niiden kesken, jotka edellä kuvatun myllyn jälkeen jäivät jäljelle, suoritan arvonnan. Siinä on yleensä lantti riittänyt.
Jussi Arola
toimittaja